Joka Solulla Hyvää Elämää...

Ensimmäinen päivä lokakuuta vuonna 2021. Kello kymmenen aamulla. Rovaniemen pääkirkko. Scorpionsin Still loving you kajahtaa uruista. Kirkon ovet avataan. Tuttujen sävelmien soidessa aloitamme askeltamisen kohti alttaria. Siellä pappi suoristaa kaapuaan ja asettuu paikoilleen. Kirkkosali on tyhjä. Vain me kaksi ja pappi ovat paikalla. Yläorrella kanttori, joka nähtävästi on yksi todistajista. Lisäksi kirkkosalin ovet avannut työntekijä on ehkä toinen todistaja. Näin oletan. En kuitenkaan tiedä varmuudella, ketkä ovat viralliset todistajat vihkiseremoniassamme. Kyyneleet nousevat silmiini ennen kuin kerkeän jalkaani laskemaan kirkosalin käytävälle. Tunteet nousevat voimalla pintaan. Jo parin askeleen jälkeen olen tunteiden armoilla. Ne ovat kaapanneet minut. Kehoni vapisee, silmät sumenee kyynelistä ja itku vääntää kasvojani. Olen purskahtamaisillani huutoitkuun. Joudun tekemään niin paljon töitä saadakseni itseni kasaan, etten pysty keskittymään hetkeen. Kävelen Heikin käsipuolessa ja

Kuusitoista päivää. Kuusitoista päivää eristyksessä on keskimääräisesti enemmän kuin yleensä. Näin sanoi tutuksi käynyt koronahoitaja.  Perjantaina ltapäivällä kävimme pilkkua viilaavan keskustelun oireista ja oireettomuudesta.  Onko oireita? Ai yskää? Minkälaista yskää? Limaistako? Kuivaako? Erittyykö limaa? Limaa? Onko limaa?  Ei limaa, vaan kuivaa yskää. Sellaista yskää, mikä kiihtyy, kun puhun. Sellaista, että pitää rökiä ja kurkkua selventää. Ääni meinaa jäädä kurkun kuivuuden jalkoihin. Ei limaa.  Kuiva yskä on yleinen koronan jälkioire. Se ei ole este eristyksen purkamiselle. Tältä osin jihuu. Hoitaja kyselee kahden viimeisen päivän meininkiä. Kerron, että keskiviikko illasta alkaen alkanut selkeästi helpottamaan. Kaksi oireetonta päivää vaaditaan eristyksen purkamiseen. Eli to ja pe. Lauantaina vapaus koittakoon. Koronatestiä ei tarvita. Eristyksen purkaminen pohjautuu kahteen  oireettomaan päivään.  Kysyn vielä, että voinko käydä testeissä kuitenkin varmuuden vuoksi. Hoitaja k

Tänään aamusta oli suunnattava päivystykseen. Hengitysvaikeudet alkoivat eilen illalla nukkumaan mennessä.  Pyörin pitkälle yöhön kykenemättä nukahtamaan. Hengitys ei kunnolla kulkenut ja vähän väliä oli otettava syvähengityksiä, että keho saisi happea. Rintaan ja selkään pisti. Vasemman käsivarren puutumista ja pistelytuntemuksia.  Soitin tutulle koronahoitajalle heti aamusta.  Kuunteli illan ja yön tapahtumat. Sovittiin, että seuraan vielä päivän kunnon kehittymistä. Jos muutosta huonompaan, soitto päivystykseen. Käski kokeilla pulloon hengittämistä. Never heard. Hoitaja soitti pian puhelumme päätyttyä takaisin. Oli konsultoinut lääkäriä ja yhteenvetona kehotus hakeutua päivystykseen tarkastuttamaan tilanne. Itselläkin yöstä alkaen happisaturaatiot mielessä pyörineet, joten mielelläni lähtisin näyttäytymään lääkärille. Päivystyksessä minut siirrettiin heti eristyshuoneeseen odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli yhdessä sairaanhoitajan kanssa todella napakalla aikataululla. Ei kerennyt ku

Koronahoitaja soitti tänään aamupäivällä. Keskustelimme oireistani, jotka ovat sen verran selkeitä, että eristystä jatketaan alustavasti tiistaille.  Paska Alkaa meinaan maistuun eristys siltä itseltään. Kaipaan lapsia, Heikkiä, normaalia arkea. Kaipaan Jopoani ja sen selkään nousemista. Kaipaan kesätuulen kosketusta, kun vispaan pitkin Rovaniemen katuja. Kaipaan jätskille kirkkolammelle. Kaipaan grillaamista ja perhedinnereitä. Kaipaan vapautta. Kaipaan terveyttä. Haluan elämäni takaisin. Juuri eilen facen kuvatekstiin päivitin olevani lottovoittaja. Mihin se hurmos upeasta Lapin kesästä nyt katosi? Fiilikset vaihtelee. Toisena päivänä voittaja, toisena häviäjä.  Tänään on tällainen päivä. Veltto Virtasena oleminen alkaa käymään psyykkeen päälle, vaikka samalla on aavistuksenomainen fiilis, että olen saamassa koronasta pikkuhiljaa yliotteen.  Koronahoitaja antoi ohjeita ambulanssin soittamiseen heti, jos sydän oireita tai vaikeaa hengenahdistusta. Hän selvästi vähän säikähti, kun kerr

Aamuni alkoi yrittäjänä. Oli kirjoitettava lausunto asiakkaan jatkosopparia varten. Olin siirtänyt sitä jo useamman päivän, koska en ollut jaksanut ryhtyä moiseen. Nyt deadline paukkui.  Onnekseni tunsin herääväni ihan ok vointisena. Nukuttu yö saa kehoni tuntemaan itsensä virkeämmäksi. Olen kyllä huomannut, että tämä riemastuttava virkeys on ohimenevää. Kahvinkeittämisten ja vessassa käymisten jälkeen keuhkot jo antavat kuulla itsestään ja väsy hiipii takaisin. Petkutin kehoani ja aloitin suoraan lausunnolla. Ei ylimääräistä tepastelua vaan sängystä suoraan keittiön pöydälle koneen ääreen. Done! Aamupala terassilla sinisen taivaan alla lintujen laulaessa. Kivenheiton päässä olevasta rivarin kattoremontista kuuluu työn ääniä. Elämä jatkuu!   Minullakin, vaikka se vähän pysähtyneeltä ja yksinäiseltä tuntuukin.  Yleensä aloitan aamuni lukemalla päivän tekstin kirjasta; Ovi sisimpään. En ole nyt lukenut kirjaa laisinkaan. Tänään luin takautuvasti kaikki menneet päivät aina viime torstaihi

  Kuudetta päivää eristyksessä. Mieli on alkanut reagoimaan 24/7 yksinoloon mielialan laskuna ja ärtyneisyytenä. (Heikin triplaetäisyys vierailuja terassilla ja pikkusten yksittäisiä pyörähyksiä takapihalla lukuunottamatta) Ärtyneisyyteeni vaikuttaa myös se tumma pilvi, joka laskeutui perheemme ylle korona tartunnan jälkeen. Koronahysteria toi tullessaan niin paljon angstia, että sen raskaus tuntuu sielussa asti. Se tekee minut surulliseksi. Ehkä alakuloni onkin juuri sitä surua. En olisi ikinä uskonut, mitä seurauksia tartunta toisi mukanaan. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että sairastumiseni tulehdutti tiettyjä suhteita perheessämme. Toivon ja uskonkin, että kun tämä kaikki on mennyttä elämää, myös tulehdus helpottaa. Viime yönä ensimmäinen sääski valvotti minua nukkumaan mennessä. Pieni horkka ja voipunut olo, estivät minua alkamasta tappo puuhiin. Hain jopa lehden sitä varten, mutten jaksanut edes kääriä sitä aseeksi. En yksinkertaisesti jaksanut alkaa jahtaamaan sitä. Käyti

Heräsin tähän aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Ei koronabileitä kehossa. Ei horkkaa, eikä koronakrapulaa. Nice! Eilinen alkuilta ei kuitenkaan ennustanut näin hyvää aamua. Sairas olo ja herkistynyt mieleni oli saanut kyynelkanavani apposen auki, samoin kuin tunne-elämäni vuosi maljasta yli. Itkua tihrutin ja piehtaroin mutaisessa itsesäälissä.  Perheeseemme on niinikään iskenyt pahemman sortin koronahysteria. Määritelmäni mukaan, hysteria on voimakas tunneperäinen reaktio. Kaikki voimakkaat tunnereaktiot sammuttavat järjellisen ajattelun. Tämän seuraukset näkyvät meidän perheessä toistuvina yhteydenottoina siinä, mikä ja miten on oikea tapa toimia. Homman nimi on se, että lähtökohtaisesti perheissä, joissa joku jäsenistä sairastuu koronaan, niin koko perhe jatkaa samassa taloudessa elämistä, noudattaen karanteeni ja eristys ohjeita. Mitä suurempi kämppä, sitä helpompaa. Mitä pienempi kämppä, sen haastavampaa. On etuoikeus, kuten meillä nyt sattuu olemaan, että eristyksessä oleva saa m

Vointi lähti eilen myöhäistä iltaa kohden heikentymään. Tuntemukset rinnassa monipuolistui. Ajoittaiset pistokset sydämen kohdalla olivat uusi juttu. Myös yksittäisiä kiputuntemuksia pitkin kehoa.  Turpean oloinen pää, sekä jäykkä ja kipeä niskahartiaseutu olivat rintatuntemusten ohella keskeisiä oireita. Kuumetta ei ollut, vaikka fiilis oli kuin kuumehoureisella. Koin olevani 38 - 39 asteen kuumeessa, mutta mittari näytti 36,6 astetta. Uskoakko teknologiaa vai omaa kehomieltään? Vilunväristykset kulkivat kehossani ja mittasin kuumeeni vielä ennen nukkumaan menoa. Se oli noussut 36,8 asteeseen. Wau! Ihan mieletön. Ei vielä lämpöä lainkaan, mutta noususuhteessa. Jotain järkeä tässä hommassa sentään. Onhan sen elohopean noustava, jos olo on tällainen. Pohdin, jos näin huono olo on jo 36,6 asteessa, niin mitä tarkoittaa koronan 38 astetta? Korkeammista lukemista puhumattakaan. Koronassa 36,6 on muutakin kuin 36,6. Siitä olen varma. Koronalla on selkeästi omat sääntönsä, eikä se välittä si

Aamu valkeni kehoa kuunnellen. Ei mitään uutta. Samat lihassäryt ja rintatuntemukset. Hienoa! Kiittelen itseäni hyvästä peruskunnosta. Samalla keskosen keuhkot herättävät huolta. Olen itse keittiötohtorina tehnyt päätelmän, että keuhkoni, jotka eivät täysin olleet kehittyneet syntyessäni, ovat linjassaan herkistymiselleni hengitystieinfektioihin, joita on elämäni aikana siunaantunut kiitettävästi. Toisaalta, entisenä maratoonarina hapenottokykyni on osoittautunut toimivaksi. Tiedä häntä. Todennäköisesti joku itseäni viisaampi kumoaa vielä väittämäni. Nousen kahvin keittoon. Katson puhelinta, johon on koronahoitaja kerennyt jo kertaalleen soittamaan. Katson kelloa. Vähän yli kahdeksan. Hoitaja on tullut työpaikalleen selvästi Teräs-Hukat mielessä. Hukkaan meni ensimmäinen yritys. Soitan hoitajalle aamuisen pökkyräisenä. Tuttu ääni esittelee itsensä ja minä itseni. " Enhän herättänyt sinua?" "Et herättänyt. Puhelin on ollut äänettömällä." Kuten se aina on. Yötä ja päi

Soitto tulee työpaikalle juuri ennen etäyhteyden ottoa asiakkaalle. " Ollaan yritetty tavoitella. Infektiolääkärikin yritti soitella sulle. Nyt on niin, että sulla on vahva positiivinen korona tulos. " Pää lyö tyhjää. En osaa uskoa kuulemaani. Olin käynyt testissä n. 45min sitten. Minua oltiin tavoiteltu jo kolmesta eri numerosta tässä ajassa.  Puhelimen päässä oleva hoitaja on ystävällinen mutta kuulen äänestä tiettyä kiihtyneisyyttä.  Hän alkaa tykittämään kysymyksillä ja ohjeita siellä sivussa. Yritän vastailla sen, mitä järkytykseltäni pystyn. Keskeytän hänet ja kerron, että on pakko ilmoittaa asiakkaalle, etten pysty istuntoon nyt. " Joo tottakai. Soita sitten heti takaisin tähän numeroon. Tallenna tämä numero. Tähän numeroon soitat aina, jos tulee jotain kysyttävää tai lisättävää." Etsin asiakkaani numeron ja kerron rehellisesti, mikä tilanne. Samaan syssyyn näpytän viestiä muille asiakkailleni. Olin jo aamusta muuttanut kaikki lähikäynnit etäyhteydeksi flunss

Status  Vuorovaikutuksessa potilas aktiivinen, pohtiva. Itsereflektointikyky hyvä. Asiallinen ja koostunut, tunneilmaisu luontevaa. Alavireisyyttä ja masennusoireita esillä. Suunnitelma ... Potilas hyötyisi kuntoutuspsykoterapiasta ... Lääkitykseen ei ole halukas, sen suhteen tilannetta syytä seurata. Dg  F33.0 Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso ei somaattista oireyhtymää Lääkärin B-lausuntoa ja psykiatrian sairauskertomusta lukiessani en voi välttyä pieneltä hämmennykseltä. Minustako tässä kirjoitetaan? Olenko minä tässä tekstiin piirtyneenä?  Se olen minä. Totta tosiaan se olen minä.  Huomioini kiinnittyy diagnoosiin: " Toistuvan masennuksen lievä masennusjakso."  Hetkinen! Milloin oli ensimmäinen masennusjakso?  Yritän palauttaa mieleeni asioita psykiatrin ja tk-lääkärin kanssa käydyistä keskusteluista. Sen täytyi viitata ensimmäiseen avioero kriisiini vuonna 2006. Kyseessä oli shokkiero. Tuolloin surin, olin alakuloinen ja vetäytynyt. Varmasti nykyisten kriteerist

              Olisi syytä välttää vastakkainasettelua, koska tällöin jo lähtökohtaisesti orientoidutaan kohtaamaan vastustaja puolustusasetelmista käsin. Niin, tällöin tosiaan vastassa ei ole tasavertainen toinen, vaan "vastustaja, vihollinen." Tästä huolimatta olen urhea ja rohkenen astua kentälle tylsistynyt, mutta kiillotettu rauhan miekkani pystyssä, jossa sydän pimpulat, punaisesta villalangasta neulotut, hyppivät ja pomppivat iloisesti miekan kahvaan kiinnitettyinä. Ne kiertyvät vauhdikkaasti miekan ympärille aina sitä heiluttaessa. Nostaessani miekan ylös korkealle soturinaisen tavoin avaten ”Rakkausvoimat vs Puolustusvoimat” kisan, lyhyempi sydän pimpula asettuu pehmeästi oikean ranteeni peukalon alaosaan, sinne missä pulssini sykkii 60 kertaa minuutissa. Pum pum pum… Ei Pam. Pam merkitsee impulssin voimakkuutta, joka on tuhoisan voimakas. Pum on merkki elämästä. Pam merkitsee kuolemaa. Puolustusvoimien hallinnon määrärahoiksi esitettiin tälle vuodelle 4,87 mi