ERISTYKSESSÄ

Soitto tulee työpaikalle juuri ennen etäyhteyden ottoa asiakkaalle. " Ollaan yritetty tavoitella. Infektiolääkärikin yritti soitella sulle. Nyt on niin, että sulla on vahva positiivinen korona tulos. "

Pää lyö tyhjää. En osaa uskoa kuulemaani. Olin käynyt testissä n. 45min sitten. Minua oltiin tavoiteltu jo kolmesta eri numerosta tässä ajassa. 

Puhelimen päässä oleva hoitaja on ystävällinen mutta kuulen äänestä tiettyä kiihtyneisyyttä. 

Hän alkaa tykittämään kysymyksillä ja ohjeita siellä sivussa. Yritän vastailla sen, mitä järkytykseltäni pystyn. Keskeytän hänet ja kerron, että on pakko ilmoittaa asiakkaalle, etten pysty istuntoon nyt. " Joo tottakai. Soita sitten heti takaisin tähän numeroon. Tallenna tämä numero. Tähän numeroon soitat aina, jos tulee jotain kysyttävää tai lisättävää."

Etsin asiakkaani numeron ja kerron rehellisesti, mikä tilanne. Samaan syssyyn näpytän viestiä muille asiakkailleni. Olin jo aamusta muuttanut kaikki lähikäynnit etäyhteydeksi flunssa oireiden vuoksi. Siitä ei kuitenkaan ole apua tähän hetkeen. En mitenkään pysty orjentoitumaan mihinkään muuhun, kuin koronaan. Siitä antaa nyt merkkejä myös lisääntynyt jäsenien särky ja keuhko tuntemukset. 

Soitan hoitajalle takaisin. "Sun pitäisi päästä toiseen testiin. Kerkeätkö?" Kello on yli kahden ja testaus piste menee kiinni puoli kolmelta. Kuin enkelinä, Heikki soittaa väliin johon vastaan siinä toivossa, että hän kerkeää viedä mut takaisin testaus paikalle. Mitä vielä, hän oli jo odottamassa alhaalla parkissa. Oli itse käynyt juuri testeissä ja hänelle oli sanottu, että minun pitää heti tulla takaisin.

Taas mentiin. Samalla hoitaja puhuu, puhuu, kysyy, kysyy ja yritän keskittyä. Mielessä sinkoilee, " Ketä olen altistunut?  Missä? Koska?  Samalla tutkin kalenteria. Mahtavaa! Vain viisi asiakasta on altistunut. Muut ovat olleet etänä. Hoitaja haluaa nimiä ja puhelinnumeroita. Luetteloin ensiksi perheenjäsenet, jotka ovat altistuneet. Kaikki muut paitsi yksi jäsen perheestämme on altistunut. En ole nähnyt häntä maanantaina, enkä sen jälkeen. Tartunta- aika katsotaan alkaneen kaksi päivää ennen oireiden alkua. Hienoa! Sentään yksi saa vapaasti kirmailla kesän ollessa hiiren korvilla. 

"Nyt täytyy lopettaa. Minulle aletaan tekemään testiä."  "Juu okei, soita sitten heti takaisin."

Soitan heti takaisin. Asiakkaitteni nimiä ja numeroita en voi vielä antaa, kun Heikki ajaa autoa ja on kuulevana korvana. Sovitaan, että kun pääsen kotiin, jutellaan nämä altistumiset läpi.

Oloni jäsentyy koko ajan. Hoitaja on tosi miellyttävä. Vielä siinäkin kohtaan, kun kerron, että olen ollut viime viikolla Helsingissä ti-pe. " Sitä mun pitikin kysyä. Oliko se työ vai loma matka? " "Perkele" ajattelen ja häpeään kiedotut sanani tulevat suustani. " Hemmetti...loma matka se oli. Ai että mua harmittaa. Olen ollut tosi tarkka ja nyt lähettiin. Ei olisi pitänyt. " Hoitaja ei ota mitään kantaa. Ei myöskään kysele mitään lisätietoja.

Heikki jättää minut kotiin ja palaan asiakastietoihin. Kerron nimet ja numerot. Aikoivat ennen neljää ottaa kaikkiin altistuneisiin yhteyttä. Altistuneisiin kuului myös oma terapeuttini. Onneksi hänellä on rokotukset hoidettu. 

Päätin olla viranomaisia nopeampi ja soitin kaikki altistuneet läpi. Kerroin tilanteen ja vinkkasin, että kohta puhelin soi. Lisätietoa tulossa. Altistuneiden asiakkaitteni kanssa sovin, että istunnot jatkuvat normaalisti etänä voinnin salliessa. En voi tietää, miten tämä tauti kohdallani menee.

Perheemme kolme nuorinta lasta mököttävät ja ovat vihaisia. Kahden viikon karanteeni menee tunteisiin. Nuorin laittoi viestiä, kun en kiireiltäni kerennyt, että " Soita possu! " Onhan se nyt kivempi kuin " sika".  

Ymmärrän heitä hyvin. Ala-asteen päättyminen yhdellä. Toisella olisi iso kourallinen yo- juhlia ja keittiömestarina toimimista ystävän juhlissa. Poikaystävästä erossa olemisesta nyt puhumattakaan. Kolmannella kaikkea, mitä vaan voi kolmannelta luokalta pääsevän " Peppi Pitkätossun" päästä keksiä. 

Minä siis elän ERISTYKSESSÄ ja teen sitä todellakin yksin. Kaikki kolme nuorinta lasta lähti Heikin luo karanteeniin.  Näin meidän perus arki meni uusiksi. Olemme eläneet korona arkea jo reilun vuoden. Uutta normaalia arkea.  Tämä on sitten varmaan sitä e h t a a  K o r o n a arkea.

Kerran elämässä kokemus, joten pitäähän siitä jälki jäädä. Siispä postailen elämästäni Erityksessä. Toivottavasti muita jälkiä ei sitten jälkeen jääkään. 

Tämä oli ensimmäinen päiväni eristyksessä. Kulautan sen alas tuhdilla punaviinillä. Kippis.

Korona Terhi