Pyhä anoreksia - Henkisestä kilvoittelusta hengenvaaraan

 


Anoreksia nervosa
nimellä tunnettu syömishäiriö on monelle jo tuttu sairaus. Äärimmäinen suhtautuminen ruokaan ei kuitenkaan ole vain nykypäivän ilmiö. Pyhät anorektikot näännyttivät itsensä keskiajalla nälkään palvellakseen Jumalaa, mutta toisaalta paetakseen oman aikansa naisille asettamia vaatimuksia.  Päivi Salmesvuoren artikkelissa Keskiajan naisten pyhä anoreksia (2023) analysoidaan, kuinka ruumiillinen itsensä kurittaminen, erityisesti syömättömyys, toimi hengellisenä ilmaisuna naispyhimysten elämässä. Keskiajan kristillisessä kulttuurissa hengellinen kilvoittelu oli monille naisille ainoa keino ilmentää omaa toimijuuttaan, omistautumistaan Jumalalle ja jopa protestia patriarkaalista järjestystä vastaan. Kristuksen morsiameksi ryhtyminen oli keino välttää avioliitto.

Kuuluisin pyhä anorektikko on itsensä kuoliaaksi näännyttänyt italialainen Katariina Sienalainen (1347–1380).  Pyhä Katariina Sienalainen, kuten muutkin naispyhimykset, pidättäytyivät ruoasta tavoitteenaan tulla mahdollisimman "puhtaiksi", hengellisiksi olennoiksi, joiden ruumis olisi vain Jumalan palveluksen väline. Ruumiillisuus ja hengellisyys kietoutuivat vahvasti yhteen, johon konkretisoituu ajatus, että nainen voi ruumiinsa kurittamisen tai kuihduttamisen kautta olla lähempänä inkarnoitunutta Kristusta. Tämä avasi naisille uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua teologian harjoittamiseen. Naispyhimysten paasto ei ollut vain rationaalinen valinta, vaan se kytkeytyi vahvasti tunnekokemuksiin, kuten nöyryyteen, kärsimykseen, rakkauteen ja Jumalan läsnäolon kokemiseen. Eletyn uskonnon näkökulmasta heidän paastonsa voidaan ymmärtää yksilöllisesti merkityksellisenä, yhteisössä tunnustettuna ja kehollisesti koettuna hengellisyytenä, joka ilmensi heidän suhdettaan Jumalaan ja heidän asemaansa yhteisössään.

Jules R. Bemporad, psykiatri ja psykoanalyytikko, joka tunnetaan erityisesti syömishäiriöiden kulttuuristen ja historiallisten näkökulmien tutkimuksesta, kirjoittaa artikkelissaan, Cultural and historical aspects of eating disorders (1997), että vaikka anoreksiaa pidetään modernina ilmiönä, niin itseilmaisun ja kontrollin tarve ruumiin kautta on ollut läsnä eri aikakausina. Näin myös keskiajan kristillisessä kulttuurissa naispyhimysten uskonnollisessa paastoamisessa. Vaikka nykypäivän anorektiset käytökset eivät välttämättä liity uskonnollisuuteen, niissä voidaan havaita samankaltaista ruumiin hallinnan eetosta ja täydellisyyden tavoittelua kuin keskiajan pyhien naisten kilvoittelussa. Yhtymäkohtia nykypäivän syömishäiriön ja keskiaikaisen uskonnollisen syömättömyyden välillä Salmesvuori kirjoittaa olevan jatkuva laihtuminen, tarkat rutiinit, fyysiset harjoitukset, pakonomaisuus, itsetarkkailu ja täydellisyyshakuisuus.

Bemporad argumentoi, että anoreksia on kulttuurisidonnainen häiriö, joka on yleisempi länsimaisissa, teollistuneissa yhteiskunnissa. Tämä johtuu osittain länsimaissa vallitsevasta hoikkuuden ihanteesta, jota media ja mainonta vahvistavat. Tutkimukset ovat osoittaneet, että anoreksia on harvinainen ei-länsimaisissa kulttuureissa, mutta sen esiintyvyys kasvaa, kun nämä kulttuurit omaksuvat länsimaisia arvoja ja kauneusihanteita.

Keskiajan naisten syömättömyys kertoo siis aikaan ja kulttuuriin sidotusta ilmiöstä tarjoten samalla ymmärrystä siitä, mitä kuuluu nykypäivänkin ihmisyyteen, jonka jaamme historian jatkumossa eläneiden ihmisten kanssa. Sosiaalisen median esteettiset ihanteet, hyvinvointiin liittyvä itsekurin ihannointi ja jopa modernit ruokavalioideologiat voivat vahvistaa ajatusta siitä, että ruumiin kontrollointi on hyve, joka kertoo moraalisesta tai henkisestä ylemmyydestä. Tässä mielessä keskiajan pyhä anoreksia ei ole vain historiallisen uteliaisuuden kohde, vaan peili, joka heijastaa omaa aikaamme yllättävän tarkasti.

Nykypäivänä kuitenkin äärimmäinen ruoka-askeesi ja ruumiin kuihduttaminen ilmentää vakavaa mielenterveysongelmaa ja sairastumista, johon ihminen tarvitsee lääketieteellistä ja psykologista apua. Yhteisön arvostus on enemmin yhteisön huolta ja hengellinen kilvoittelu on vaihtunut hengen vaaraan.

Lähteet:

Salmesvuori, P. (2023). Keskiajan naisten pyhä anoreksia. teoksessa V. Mäkinen, H. Pesonen, & R. Uro (Toimittajat), Pyhä, paha ruoka: uskonnon ja etiikan näkökulmia (Sivut 124-135). Gaudeamus.

Bemporad, J. R. (1997). Cultural and historical aspects of eating disorders. The Journal of Nervous and Mental Disease, 185(1), 11–13. https://doi.org/10.1097/00005053-199701000-00003

Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Dolci,_Carlo_-_St._Catherine_of_Siena_-_Google_Art_Project.jpg

 

 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paholainen - annoin pikkusormen, se vei koko käden

Jumalainen suunnitelma