Joka Solulla Hyvää Elämää...

    Kävin yläasteikäisen tyttöni kanssa keskustelua siitä, miten olemme vanhempina onnistuneet koulunkäynnin tukemisessa. Tytölläni oli hyvin vahva mielipide. " Olette e p ä o n n i s t u n e e t! " Sain kuulla, miten muut vanhemmat kyselevät tarkkaan läksyjen lukemiset ja ovat mukana kokeisiin lukemisessa yms. Me kuulemma nakitamme nämä toimet isosiskolle, jotta saamme keskittyä omiin juttuihin.  Yritin puolustautua kertomalla tytölleni, miten hienosti hän on itsenäisesti hoitanut koulun, ettei meillä vanhempina ole ollut tarvetta puuttua.  Hän jatkoi siirtämällä fokuksen pikkusiskoonsa, jonka koulunkäynnissä hänen mielestään oli tapahtunut sukellus viime vuonna, johon emme olleet tarpeeksi reagoineet. Kokeesta oli tullut kutostakin.  Kutonen selvästi sytytti tyttöni oikein liekkeihin, jonka seurauksena sain kuulla, miten olemme vanhempina epäonnistuneet monissa muissakin asioissa. Hengittelin, nielin ylösnousevan syyllisyyden, joka oli purkautua puolustautumisena. Ruuvasin

  Uskokaa tai älkää, mutta lohikäärme kuljettaa meidät hoitajien työtaisteluun. Olen entinen sairaanhoitaja.  Olen nainen.  Olen nainen, jonka sukulinjan naisia leimaa enemmän ja vähemmän alistuminen. Tämä ei mitenkään ole yllättävää. Nämä rivit voisi kirjoittaa lähes jokainen nainen oman sukulinjansa naisista. Alistuminen ja muiden tarpeet etusijalle asettaminen on kirjoitettu meihin syvälle.  Syvyyteen kirjoitetut kuorituvat kuitenkin ajan saatossa kohti pintaa, jolloin niitä voidaan alkaa tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan.   Eilen aamulla, samaisena päivänä, kun "pakkotyölaki" ajettiin läpi, nostin tarotkortit.  Nostin neljä korttia sillä intentiolla, että halusin vastauksia hoitajien tilanteeseen. Heti ensimmäisen kortin nostettuani tiesin, ettei tämä voi päättyä kuin hyvin. En kuitenkaan osannut luoda tulkintaa, jonka olisin osannut sanoittaa. En yksinkertaisesti löytänyt sanoja.  Viime yönä kuitenkin sanat alkoivat virrata minusta ja ymmärsin, että viime aamuisen pöyt

Kaikki on sanottu. On vain toistoa ja alleviivausta. Sanojen pyörittelyä. En tiedä, miksi tempauduin mukaan koronakeskusteluun niin voimakkaalla intensiteetillä, että se on toisinaan vienyt kaiken huomioni. Kaiken. Kirjaimellisesti. Korona on ollut minulle aikaisemmin mielenkiintoinen teema lähinnä vain oman sairastumisen ja siihen liittyvien ilmiöiden kautta. Korona ei ilmeisen paljon ole vaikuttanut elämääni ennen sairastumista tai sen jälkeen. Kunnes. Kunnes tapahtui mitä? Oliko se uutisointi pfizerin miljardien liikevoitoista? Oliko se koropassi? Oliko se luontaisen immuunivasteen alasajo? Oliko elämäni vain niin tylsää, että koronaan sukeltaminen antoi hyvän draivin? Pakeninko koronan syleilyyn? Jos pakenin, niin mitä? Tylsyyttäkö? Olen todellakin pohtinut yllykkeitäni ja motiiveitani heittäytyä tällaisella intensiteetillä koronakeskusteluun. Mistä tämä kumpuaa? Tunnistan mm. seuraavia ilmiöitä: -epäoikeudenmukaisuus -oikeudenmukaisuus -viha  -vapaus -kuulluksi ja nähdyksi tulemin