Kun kaikki on sanottu

Kaikki on sanottu. On vain toistoa ja alleviivausta. Sanojen pyörittelyä.

En tiedä, miksi tempauduin mukaan koronakeskusteluun niin voimakkaalla intensiteetillä, että se on toisinaan vienyt kaiken huomioni. Kaiken. Kirjaimellisesti.

Korona on ollut minulle aikaisemmin mielenkiintoinen teema lähinnä vain oman sairastumisen ja siihen liittyvien ilmiöiden kautta. Korona ei ilmeisen paljon ole vaikuttanut elämääni ennen sairastumista tai sen jälkeen. Kunnes.

Kunnes tapahtui mitä?

Oliko se uutisointi pfizerin miljardien liikevoitoista?

Oliko se koropassi?

Oliko se luontaisen immuunivasteen alasajo?

Oliko elämäni vain niin tylsää, että koronaan sukeltaminen antoi hyvän draivin?

Pakeninko koronan syleilyyn? Jos pakenin, niin mitä? Tylsyyttäkö?

Olen todellakin pohtinut yllykkeitäni ja motiiveitani heittäytyä tällaisella intensiteetillä koronakeskusteluun. Mistä tämä kumpuaa?

Tunnistan mm. seuraavia ilmiöitä:

-epäoikeudenmukaisuus

-oikeudenmukaisuus

-viha 

-vapaus

-kuulluksi ja nähdyksi tuleminen

-rajat

VIHA - sanana hyvin latautunut ja herättää pääsääntöisesti ihmisissä negatiivisiä ajatuksia ja fiiliksiä.

Viha on kuitenkin äärimmäisen tärkeä tunne. Se on monessa mielessä auttamassa meitä jokaista kasvamaan itseksemme. Se on STOP merkki. Pysähdy.  Pysy kaukana. En hyväksy tätä. Rajani menee tässä. Tämä ei ole oikein. Mielestäni. Minulla on oikeus.

Onko yllykkeeni viha? Se on selkeästi ainut tunne listassani. Muut ovat lähinnä ilmiöitä, jotka aktivoivat kyseisen tunteen. Tämä ei sinänsä yllätä. Tunteet ohjaavat toimintaamme ja reagointia kaikista eniten. Järki vetää vesiperän.

Enkä selvästi ole ongelmani kanssa yksin. Jos korona on jotain opettanut, niin se on opettanut tunteiden voiman. Pelko ja viha, siinäpä tämän ajan keskeiset tunteet. Näitä tunteita on mestarillisesti myös hyödynnetty valjastamaan kokonaisia kansakuntia toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Tässä tietenkin piilee omat vaaransa, sillä se on omiaan synnyttämään vain lisää edellämainittuja tunteita. Siitä merkkinä esim. valtavat mielenosoitukset, joita globaalisti käydään ympäri maailmaa. 

Onko tämä se maailma jossa me oikeasti haluamme elää?

Voisiko olla mahdollista, että olemme lähteneet jossakin kohtaa oikeasti väärälle tielle?

Miettikää.

Jos olemme lähteneet väärälle tielle, niin mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä?

Olla tekemättä.

Olla tekemättä.

Olla tekemättä.

Niin, voisiko joskus viisautta olla tekemättä? On nimittäin tullut harvinaisen selväksi, että koronakriisissä on tehtävä edes jotain. Jos ei muuta, niin jotain. Aivan sama, perustuuko se tutkittuun tietoon vai ei. Kuhan tehdään edes jotain. JOTAIN TÄYTYY TEHDÄ. Mielellään koko ajan. Ainakin suunnitella sitä, mitä pitäisi tehdä. 

......................................................................................................................................................................

Kun kaikki on sanottu. 

Vai onko? 



Mitä jos kuuntelisimme välillä hiljaisuutta? Ollaan tekemättä mitään. Vain ollaan.

Mitä hiljaisuus meille kertoisi?

En itse juuri nyt pysty kuuntelemaan hiljaisuutta. En pysty keskittymään siihen. Olen liian levoton. Liian paljon "mielessä". Ehdollistunut. Tiedän, etten tämänkään ongelman kanssa ole yksin. Tämä on itseasiassa juuri se ongelma. Globaali ongelma. THE BIG PROBLEM.

Tiedän kuitenkin, mitä hiljaisuuden takana on. Olen käynyt siellä.

Siellä on Rauha ja Rakkaus.

Tiedän, että minun on kuunneltava hiljaisuutta. Minun on alettava kuuntelemaan hiljaisuutta.

Kuuntele sinäkin. 💗

- Terhi 💗 




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ERISTYKSESSÄ 5 - 6 PVÄ

Kuin elokuvissa

ERISTYKSESSÄ 7 PVÄ