Tekstit

Kuin elokuvissa

Kuva
Ensimmäinen päivä lokakuuta vuonna 2021. Kello kymmenen aamulla. Rovaniemen pääkirkko. Scorpionsin Still loving you kajahtaa uruista. Kirkon ovet avataan. Tuttujen sävelmien soidessa aloitamme askeltamisen kohti alttaria. Siellä pappi suoristaa kaapuaan ja asettuu paikoilleen. Kirkkosali on tyhjä. Vain me kaksi ja pappi ovat paikalla. Yläorrella kanttori, joka nähtävästi on yksi todistajista. Lisäksi kirkkosalin ovet avannut työntekijä on ehkä toinen todistaja. Näin oletan. En kuitenkaan tiedä varmuudella, ketkä ovat viralliset todistajat vihkiseremoniassamme. Kyyneleet nousevat silmiini ennen kuin kerkeän jalkaani laskemaan kirkosalin käytävälle. Tunteet nousevat voimalla pintaan. Jo parin askeleen jälkeen olen tunteiden armoilla. Ne ovat kaapanneet minut. Kehoni vapisee, silmät sumenee kyynelistä ja itku vääntää kasvojani. Olen purskahtamaisillani huutoitkuun. Joudun tekemään niin paljon töitä saadakseni itseni kasaan, etten pysty keskittymään hetkeen. Kävelen Heikin käsipuolessa ja

ERISTYKSESSÄ - Ohi on

Kuva
Kuusitoista päivää. Kuusitoista päivää eristyksessä on keskimääräisesti enemmän kuin yleensä. Näin sanoi tutuksi käynyt koronahoitaja.  Perjantaina ltapäivällä kävimme pilkkua viilaavan keskustelun oireista ja oireettomuudesta.  Onko oireita? Ai yskää? Minkälaista yskää? Limaistako? Kuivaako? Erittyykö limaa? Limaa? Onko limaa?  Ei limaa, vaan kuivaa yskää. Sellaista yskää, mikä kiihtyy, kun puhun. Sellaista, että pitää rökiä ja kurkkua selventää. Ääni meinaa jäädä kurkun kuivuuden jalkoihin. Ei limaa.  Kuiva yskä on yleinen koronan jälkioire. Se ei ole este eristyksen purkamiselle. Tältä osin jihuu. Hoitaja kyselee kahden viimeisen päivän meininkiä. Kerron, että keskiviikko illasta alkaen alkanut selkeästi helpottamaan. Kaksi oireetonta päivää vaaditaan eristyksen purkamiseen. Eli to ja pe. Lauantaina vapaus koittakoon. Koronatestiä ei tarvita. Eristyksen purkaminen pohjautuu kahteen  oireettomaan päivään.  Kysyn vielä, että voinko käydä testeissä kuitenkin varmuuden vuoksi. Hoitaja k

ERISTYKSESSÄ 13 PVÄ

Kuva
Tänään aamusta oli suunnattava päivystykseen. Hengitysvaikeudet alkoivat eilen illalla nukkumaan mennessä.  Pyörin pitkälle yöhön kykenemättä nukahtamaan. Hengitys ei kunnolla kulkenut ja vähän väliä oli otettava syvähengityksiä, että keho saisi happea. Rintaan ja selkään pisti. Vasemman käsivarren puutumista ja pistelytuntemuksia.  Soitin tutulle koronahoitajalle heti aamusta.  Kuunteli illan ja yön tapahtumat. Sovittiin, että seuraan vielä päivän kunnon kehittymistä. Jos muutosta huonompaan, soitto päivystykseen. Käski kokeilla pulloon hengittämistä. Never heard. Hoitaja soitti pian puhelumme päätyttyä takaisin. Oli konsultoinut lääkäriä ja yhteenvetona kehotus hakeutua päivystykseen tarkastuttamaan tilanne. Itselläkin yöstä alkaen happisaturaatiot mielessä pyörineet, joten mielelläni lähtisin näyttäytymään lääkärille. Päivystyksessä minut siirrettiin heti eristyshuoneeseen odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli yhdessä sairaanhoitajan kanssa todella napakalla aikataululla. Ei kerennyt ku

ERISTYKSESSÄ 8 - 9. PVÄ

Kuva
Koronahoitaja soitti tänään aamupäivällä. Keskustelimme oireistani, jotka ovat sen verran selkeitä, että eristystä jatketaan alustavasti tiistaille.  Paska Alkaa meinaan maistuun eristys siltä itseltään. Kaipaan lapsia, Heikkiä, normaalia arkea. Kaipaan Jopoani ja sen selkään nousemista. Kaipaan kesätuulen kosketusta, kun vispaan pitkin Rovaniemen katuja. Kaipaan jätskille kirkkolammelle. Kaipaan grillaamista ja perhedinnereitä. Kaipaan vapautta. Kaipaan terveyttä. Haluan elämäni takaisin. Juuri eilen facen kuvatekstiin päivitin olevani lottovoittaja. Mihin se hurmos upeasta Lapin kesästä nyt katosi? Fiilikset vaihtelee. Toisena päivänä voittaja, toisena häviäjä.  Tänään on tällainen päivä. Veltto Virtasena oleminen alkaa käymään psyykkeen päälle, vaikka samalla on aavistuksenomainen fiilis, että olen saamassa koronasta pikkuhiljaa yliotteen.  Koronahoitaja antoi ohjeita ambulanssin soittamiseen heti, jos sydän oireita tai vaikeaa hengenahdistusta. Hän selvästi vähän säikähti, kun kerr

ERISTYKSESSÄ 7 PVÄ

Kuva
Aamuni alkoi yrittäjänä. Oli kirjoitettava lausunto asiakkaan jatkosopparia varten. Olin siirtänyt sitä jo useamman päivän, koska en ollut jaksanut ryhtyä moiseen. Nyt deadline paukkui.  Onnekseni tunsin herääväni ihan ok vointisena. Nukuttu yö saa kehoni tuntemaan itsensä virkeämmäksi. Olen kyllä huomannut, että tämä riemastuttava virkeys on ohimenevää. Kahvinkeittämisten ja vessassa käymisten jälkeen keuhkot jo antavat kuulla itsestään ja väsy hiipii takaisin. Petkutin kehoani ja aloitin suoraan lausunnolla. Ei ylimääräistä tepastelua vaan sängystä suoraan keittiön pöydälle koneen ääreen. Done! Aamupala terassilla sinisen taivaan alla lintujen laulaessa. Kivenheiton päässä olevasta rivarin kattoremontista kuuluu työn ääniä. Elämä jatkuu!   Minullakin, vaikka se vähän pysähtyneeltä ja yksinäiseltä tuntuukin.  Yleensä aloitan aamuni lukemalla päivän tekstin kirjasta; Ovi sisimpään. En ole nyt lukenut kirjaa laisinkaan. Tänään luin takautuvasti kaikki menneet päivät aina viime torstaihi

ERISTYKSESSÄ 5 - 6 PVÄ

Kuva
  Kuudetta päivää eristyksessä. Mieli on alkanut reagoimaan 24/7 yksinoloon mielialan laskuna ja ärtyneisyytenä. (Heikin triplaetäisyys vierailuja terassilla ja pikkusten yksittäisiä pyörähyksiä takapihalla lukuunottamatta) Ärtyneisyyteeni vaikuttaa myös se tumma pilvi, joka laskeutui perheemme ylle korona tartunnan jälkeen. Koronahysteria toi tullessaan niin paljon angstia, että sen raskaus tuntuu sielussa asti. Se tekee minut surulliseksi. Ehkä alakuloni onkin juuri sitä surua. En olisi ikinä uskonut, mitä seurauksia tartunta toisi mukanaan. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että sairastumiseni tulehdutti tiettyjä suhteita perheessämme. Toivon ja uskonkin, että kun tämä kaikki on mennyttä elämää, myös tulehdus helpottaa. Viime yönä ensimmäinen sääski valvotti minua nukkumaan mennessä. Pieni horkka ja voipunut olo, estivät minua alkamasta tappo puuhiin. Hain jopa lehden sitä varten, mutten jaksanut edes kääriä sitä aseeksi. En yksinkertaisesti jaksanut alkaa jahtaamaan sitä. Käyti

ERISTYKSESSÄ 4 PVÄ ja koronahysteriaa

Kuva
Heräsin tähän aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Ei koronabileitä kehossa. Ei horkkaa, eikä koronakrapulaa. Nice! Eilinen alkuilta ei kuitenkaan ennustanut näin hyvää aamua. Sairas olo ja herkistynyt mieleni oli saanut kyynelkanavani apposen auki, samoin kuin tunne-elämäni vuosi maljasta yli. Itkua tihrutin ja piehtaroin mutaisessa itsesäälissä.  Perheeseemme on niinikään iskenyt pahemman sortin koronahysteria. Määritelmäni mukaan, hysteria on voimakas tunneperäinen reaktio. Kaikki voimakkaat tunnereaktiot sammuttavat järjellisen ajattelun. Tämän seuraukset näkyvät meidän perheessä toistuvina yhteydenottoina siinä, mikä ja miten on oikea tapa toimia. Homman nimi on se, että lähtökohtaisesti perheissä, joissa joku jäsenistä sairastuu koronaan, niin koko perhe jatkaa samassa taloudessa elämistä, noudattaen karanteeni ja eristys ohjeita. Mitä suurempi kämppä, sitä helpompaa. Mitä pienempi kämppä, sen haastavampaa. On etuoikeus, kuten meillä nyt sattuu olemaan, että eristyksessä oleva saa m