ERISTYKSESSÄ 3 PVÄ ja Lapin kansan sivuille


Vointi lähti eilen myöhäistä iltaa kohden heikentymään. Tuntemukset rinnassa monipuolistui. Ajoittaiset pistokset sydämen kohdalla olivat uusi juttu. Myös yksittäisiä kiputuntemuksia pitkin kehoa. 

Turpean oloinen pää, sekä jäykkä ja kipeä niskahartiaseutu olivat rintatuntemusten ohella keskeisiä oireita. Kuumetta ei ollut, vaikka fiilis oli kuin kuumehoureisella. Koin olevani 38 - 39 asteen kuumeessa, mutta mittari näytti 36,6 astetta. Uskoakko teknologiaa vai omaa kehomieltään?

Vilunväristykset kulkivat kehossani ja mittasin kuumeeni vielä ennen nukkumaan menoa. Se oli noussut 36,8 asteeseen. Wau! Ihan mieletön. Ei vielä lämpöä lainkaan, mutta noususuhteessa. Jotain järkeä tässä hommassa sentään. Onhan sen elohopean noustava, jos olo on tällainen.

Pohdin, jos näin huono olo on jo 36,6 asteessa, niin mitä tarkoittaa koronan 38 astetta? Korkeammista lukemista puhumattakaan. Koronassa 36,6 on muutakin kuin 36,6. Siitä olen varma.

Koronalla on selkeästi omat sääntönsä, eikä se välittä siitä, mikä olisi reilun pelin henki. Se vain nauraa partaansa, kun " isäntäkehon" omistaja yrittää ottaa selkoa sen liikkeistä.

Pidä kuule tunkkis!

Vedin nassuun 2 x 400 buranaa ja pehkuihin. Nukkumattia sai kuitenkin odotella, koska horkka piti kehoani pihdeissään.

Yöllä heräsin vessaan kolmen aikaan ja tulehduskipulääke oli tehnyt työnsä. Lakana ja ihoni olivat kylmän kosteat ja tuntui, että kuume oli laskenut. Kysymys vain kuuluu, että mikä kuume? Eihän sitä edes ollut.

Heräsin uuteen aamuun jo kuudelta. Illalla alkaneista ja aina yöhön jatkuneista koronabileistä, kehooni oli jäljelle jäänyt nuutunut olo, sairaampi, kuin eilen aamulla. - Koronakrapula.

Täytyy muistaa juoda entistä enemmän. Aloitan aamun loiventavilla. Kahvia ja tuoremehua kera jälkiuunileivän.

Jos ruokahalua riittää, niin asiat on vielä aika reilassa.

Yskiminen on lisääntynyt ja päänsärky tuntuu otsassa ja takaraivossa niskakuopan lähettyvillä. Kuumetta ei edelleenkään mittari aamusella näytä. En kuitenkaan enää jaksa pitkään istua ja pitkälleen täytyy päästä. Rintatuntemukset ja niskatuntemukset samat, kuin eilen. Pistoksia sydämen kohdalla ei vielä aamusta ainakaan tuntunut.

Tämä on ihmiskoe ja minä toimin virallisena johtavana tutkijana. Havainnoin itseäni niin neutraalisti, kuin se on mahdollista. 

Seuraavaksi sainkin havainnoida tuntemuksiani, kun Heikki lähetti kuvan päivän lehdestä.



                              

Tästä ei sulkaa hattuun saa. Tunnen syyllisyyden kokoisen möykyn vatsassani. En voi kuitenkaan jäädä tuleen makaamaan. En siitäkään huolimatta, vaikken kuulu niihin Lappilaisiin vastuullisiin ihmisiin, joihin Markku Broas jutussa viittaa. Olen juuri se tyyppi, joka on peräänkuuluttanut etelän ihmisten pysymään kotikonnuillaan. Sitten itse lennän täpötäydellä potkurikoneella Hesaan ja takaisin.  Raipatirai. Tuliaiset on hommattu. 

Jos taudinkuvaani osaltani tulee kuulumaan oksentelu, niin ehkä se möykkykin sieltä ulos tulee. Muussa tapauksessa se täytyy hoitaa ihan perus anteeksiannolla. Muutenkin voisin norjan puhumisen jättää Norjalaisille.

Onneksi Heikki oli kerennyt saada ensimmäisen rokotteen seitsemäntoista päivää ennen Helsinki reissua, joten hänet pelasti varmasti se. Tällä hetkellä kaikilla muilla perheenjäsenillä on negatiivinen testitulos. Toivon kädet ristissä, että sama jatkuu myös altistuneiden osalta.

Päivän päälle myös lämpö lähti nousemaan. Kaiken kaikkiaan vointi on jo sitä luokkaa, että etätöille voi sanoa tällä erää heippatirallaa. 

Vielä aamulla tunnistaneeni ruokahalun huomaan ruostuneen. 

Makoilen, katselen netflixiä sen mitä jaksan. Kirjoitan tätä tekstiäni ja välillä vastailen viesteihin ja soittoihin. Ihanasti ihmiset tarjoutuvat auttamaan ja olen saanut paljon tsemppi kommentointia blogi julkaisujeni yhteydessä sekä viestein. Kiitos kaikille teille. <3 Tuntuu hyvältä. Aika hyvin, ottaen huomioon, että muistamiset kohdentuu hedoistiselle korona lomailijalle. 

Lapsia odotan jossakin vaiheessa käymään tuossa takapihalla, että pääsen vilkuttamaan ja pari sanaa vaihtamaan tuplakoronaetäisyyksineen ja maskeineen. Heikkikin tuo jälleen pikku evästä takapihalle. Päivän kohokohta. ❤️


Tämä kuva on eiliseltä illalta, kun oloni lähti heikentymään. Huomaan aina silmistäni, että joku tauti jyllää kehossani. Silmäni nuupahtavat ja niihin tulee tietty sumeus. Lapsuuden kuvistakin pystyn heti näkemään, koska olen ollut kuumeessa. Näen sen saman myös lasteni silmistä. Ennekuin lapsi edes tajuaa sairastavansa, olen jo nähnyt sen. Silmien sumeuteen liittyy myös samalla jotain "hehkua". Silmäparit ovat kuin kaksi kuumaa kekälettä.

Ensimmäisessä Eristyksessä blogikirjoituksessani mainitsin, että haluan jättää näillä kirjoituksillani itselleni jäljen sairaudestani. Tietenkin myös jakaa tuntojani teille, jotka tunnette uteliaisuutta lukea näitä. Kiitos siitä.❤️

On minulla myös toinen syy. Halusin tulla heti ulos kaapista. Se helpottaa omaa oloani. Takki auki ja rehellistä puhetta. Tässä on jotain samaa pohjavirettä, kuin kirjoituksessani, jossa kerroin psykoterapiaprosessiin hakeutumisestani ja "diagnoosin metsästämisestä", jotta saisin tarvittavan avun.

En jaksa piilotella tai salailla. En jaksa olla mitään muuta kuin mitä olen. En väitä, että siinä aina onnistuisin, mutta sinne päin ja reilusti. En jaksa myöskään kirjoittaa diipadaapaa, siispä kirjoitan todellisista asioista ja usein juuri niistä vähän vaikeimmista. Näin saatan myös ehkä auttaa jotain toista tunnistamaan ja tunnustamaan. Sitten on taas ainakin hetken helpompi hengittää.

Ai niin, se korona. Ehkei se hengitys niin helpoksi käykkään? Vaikeutuu entisestään. Takki auki ja rehellistä puhetta henkeä saamatta.  Tosi reilua!

Mutta hei...

"Toivossa on hyvä elää ja uskossa on ihana kuolla."  sanoi lapamato. 

💕Terhi







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paholainen - annoin pikkusormen, se vei koko käden

Jumalainen suunnitelma

Kuin elokuvissa