ERISTYKSESSÄ 7 PVÄ

Aamuni alkoi yrittäjänä. Oli kirjoitettava lausunto asiakkaan jatkosopparia varten. Olin siirtänyt sitä jo useamman päivän, koska en ollut jaksanut ryhtyä moiseen. Nyt deadline paukkui. 

Onnekseni tunsin herääväni ihan ok vointisena. Nukuttu yö saa kehoni tuntemaan itsensä virkeämmäksi. Olen kyllä huomannut, että tämä riemastuttava virkeys on ohimenevää. Kahvinkeittämisten ja vessassa käymisten jälkeen keuhkot jo antavat kuulla itsestään ja väsy hiipii takaisin.

Petkutin kehoani ja aloitin suoraan lausunnolla. Ei ylimääräistä tepastelua vaan sängystä suoraan keittiön pöydälle koneen ääreen.

Done!

Aamupala terassilla sinisen taivaan alla lintujen laulaessa. Kivenheiton päässä olevasta rivarin kattoremontista kuuluu työn ääniä.

Elämä jatkuu!   Minullakin, vaikka se vähän pysähtyneeltä ja yksinäiseltä tuntuukin. 

Yleensä aloitan aamuni lukemalla päivän tekstin kirjasta; Ovi sisimpään. En ole nyt lukenut kirjaa laisinkaan. Tänään luin takautuvasti kaikki menneet päivät aina viime torstaihin asti, jolloin eristys alkoi. 

" Jokaisen sielun on välillä vetäydyttävä yksinäisyyteen..." 

Ovi sisimpään, Eileen Caddy tiesi ennenkuin minä tiesin. 

Mieleni koheni Eileen Caddyn sanoista. Yhtäkkiä koronan tuoma pysähtyneisyys ja yksinäisyys tuntui merkitykselliseltä. Näin kuuluu olla. Kaikki on hyvin.

Mieleni oli niin korkea, että laitoin radion päälle ensimmäistä kertaa sitten viime alkuviikon. Kas kas, Sting siellä laulaa " I am an alien, I am legal alien..." Ei tullut ulkomaalainen mieleen, vaan kauhuleffan Alien, joka kantsii kiertää kaukaa, kuten minutkin. Läpy!

Jostain kumman syystä päätin myös tarttua tänään haravan varteen. Oliko lie syynä kohentunut mielialani. En tiedä, mutta tartuin haravaan. Viisi minuuttia jaksoin, kunnes keuhkot valtasivat koko tietoisuuteni. Olin pelkkää keuhkoa ja pistoa rinnassa. Yskin käsivarteeni ja samalla huikkasin naapurille, joka viereisellä pihalla pörräsi turvallisen etäisyyden päässä, että " Mulla on korona. Kantsii pysyä kaukana." ( I am an alien, I am legal alien... )  "Ai, ihan totta. Korona? " Nyökkäsin ja mumisin, kun nouseva yskä vei sanat suustani. 

"Parempi lopettaa tämmönen touhu." sanoin. Naapuri pelottomasti jatkoi vointini kyselyä ja minä vastailin keuhkojeni huutaessa hoosiannaa. Lempeä nuori äiti toppuutteli minua lepäämään.

Keuhkojani poltteli. 

Laitoin kiltisti haravan seinää vasten ja painuin terassin tyynyille makaamaan.

Mitä oikein kuvittelin? Ihan älytön veto. On vaarallista tuntea virkeyttä kesken korona turneen. Se saa tekemään hulluja asioita.

Mutta ihanan hulluja asioita tekee Heikki Hukka. Hän pörhältää Jopollansa takapihalle. Ottaa pyörän korista Woltin ruuat ja asettaa ne parhaat päivänsä nähneen kukkaistutuksen päälle. 

Vola! Intialaista kera kylmän valkoviinin. Ihan kelpo korona-ateria auringon paahtamalla terassillani.

Otamme ruuat vuorotellen Heikin aloittaessa. Varon kontaminoimasta mitään.

Täytyy sanoa, ettei parempaa oppikoulua olisi koronan kanssa toimimiseen voinut saada, kuin työvuoteni leikkausosastolla. Päivät pitkät huolehditaan siitä, että kaikki työ tehdään aseptiikkaa ja steriliteettiä noudattaen ja kunnioittaen. Aseptinen työskentely on kaiken A ja O. Kontaminaatiot on estettävä tai vähintään minimoitava.

Nautimme ruuasta ja valkoviinistä triplaetäisyyksineen. Kehumme ruokaa kilpaa. Esillepano ei ole sieltä esteettisemmästä päästä, mutta maut ovat. Elleivät esteettisiä, niin ainakin eksoottisia. 

Keuhkojani särkee.

Päivän taittuessa iltaan, keuhkoni edelleen mököttävät haravoinnista. Ensimmäistä kertaa sairasteluni aikana, pieni pelko hiipii mieleeni. Aiheutinko keuhkovaurion? Järkeni sanoo, ettei viiden minuutin haravoinnista voi vauriota saada. Kuitenkin mietin sitä. Korona on niin mysteerinen. Se ei vieläkään ole tuttu tai tutuksi käynyt. Se on myös kovin arvaamaton. Se kun saattaa käyttäytyä isännästä riippuen miten vain. Pelkoni häviäisi, jos keuhkoni lopettaisi mököttämästä. Antakaa Anteeksi! Lupaan ettei tule toistumaan. Minä lupaan! Anteeksi!

Virkeys on odotettavasti päivän edetessä vaihtunut voimattomuudeksi, jota ei "kirkuvat keuhkoni" yhtään helpota. Nyt on otettava todella iisisti. 

Voin melkein kuulla Koronan sanat: "Kannattee valita taistelunsa."

💕  Terhi