Joka Solulla Hyvää Elämää...

  Anoreksia nervosa nimellä tunnettu syömishäiriö on monelle jo tuttu sairaus. Äärimmäinen suhtautuminen ruokaan ei kuitenkaan ole vain nykypäivän ilmiö . Pyhät anorektikot näännyttivät itsensä keskiajalla nälkään palvellakseen Jumalaa, mutta toisaalta paetakseen oman aikansa naisille asettamia vaatimuksia.   Päivi Salmesvuoren artikkelissa Keskiajan naisten pyhä anoreksia (2023) analysoidaan, kuinka ruumiillinen itsensä kurittaminen, erityisesti syömättömyys, toimi hengellisenä ilmaisuna naispyhimysten elämässä. Keskiajan kristillisessä kulttuurissa hengellinen kilvoittelu oli monille naisille ainoa keino ilmentää omaa toimijuuttaan, omistautumistaan Jumalalle ja jopa protestia patriarkaalista järjestystä vastaan. Kristuksen morsiameksi ryhtyminen oli keino välttää avioliitto. Kuuluisin pyhä anorektikko on itsensä kuoliaaksi näännyttänyt italialainen Katariina Sienalainen (1347–1380).   Pyhä Katariina Sienalainen, kuten muutkin naispyhimykset, pidättäytyivät ruo...

"Vallasta, joka kaikkia olentoja sitoo, vapautuu ihminen, joka itsensä voittaa." -Goethe    Paholaisen kortti on tarotpakan kenties väärinymmärretyin kortti. Enkä ihmettele, sillä paholainen kuvataan usein inhottavan näköisenä eläimen, vuohipukin ja ihmisen sekoituksena sarveineen, lepakon siipineen, karvoineen ja sorkkineen. Ihmiseläin hybridi. Kristinuskossa paholainen on oikea syntipukki.  Saatana itse. Ei siis ihme, että tarotkortit ovat saaneet uskonnollisissa piireissä leiman paholaisen työkaluna. Todellisuudessa paholainen on juuri se, joka laittaa meidät kohtaamaan varjomme, sisäisen paholaisemme, joka sabotoi elämäämme ja muiden ihmisten elämää, ellemme tule siitä tietoiseksi.  Paholainen edustaa kaikkia hyvinvointiamme sabotoivia ajatus- ja toimintamalleja mm. addiktioita, ahneutta, kateutta, materialismia, pakkomielteitä, toivottomuutta, itsekkyyttä, syyllisyyttä, häpeää, tuomitsevuutta ja välinpitämättömyyttä. Se saa meidät tavoittelemaan nope...

              Heippa kaikille! Haluan alustaa tekstini, koska tämä on minulle t ä r k e i n koskaan kirjoittamani blogiteksti. Eikä vähiten siksi, että tekstin päähenkilöt ovat minulle kovin merkittäviä, mutta myös siksi, että olen ihan auki. Paljastan mieleni ja sieluni liikkeitä silläkin uhalla, että jossa kussa se saattaa aiheuttaa pupillien pyörittelyä. Tiedän, etteivät kaikki pysty tekstiäni ostamaan ja omakseen ottamaan. Tämä kirjoitus haluaa kuitenkin tulla kirjoitetuksi ja se riittää. Jos tämä kolisee, niin hienoa. Jos tämä herättää kysymyksiä ja uteliaisuutta, niin hienoa. Pupillienkin pyörittely reagointina kertoo siitä, että jotakin liikahti. Hienoa sekin.  Mukavaa lukuhetkeä! 💗 Olen pikku tytöstä lähtien fanittanut Jeesusta. Hän oli mielestäni maailman komein ja Rakastavin mies, mitä universumi voi sisällään kantaa. Huomaa Rakastavin isolla. Jo tuolloin, alle kouluikäisenä tunsin, että Jeesuksen Rakkaus on jotain Suurta. Se on...

    Kävin yläasteikäisen tyttöni kanssa keskustelua siitä, miten olemme vanhempina onnistuneet koulunkäynnin tukemisessa. Tytölläni oli hyvin vahva mielipide. " Olette e p ä o n n i s t u n e e t! " Sain kuulla, miten muut vanhemmat kyselevät tarkkaan läksyjen lukemiset ja ovat mukana kokeisiin lukemisessa yms. Me kuulemma nakitamme nämä toimet isosiskolle, jotta saamme keskittyä omiin juttuihin.  Yritin puolustautua kertomalla tytölleni, miten hienosti hän on itsenäisesti hoitanut koulun, ettei meillä vanhempina ole ollut tarvetta puuttua.  Hän jatkoi siirtämällä fokuksen pikkusiskoonsa, jonka koulunkäynnissä hänen mielestään oli tapahtunut sukellus viime vuonna, johon emme olleet tarpeeksi reagoineet. Kokeesta oli tullut kutostakin.  Kutonen selvästi sytytti tyttöni oikein liekkeihin, jonka seurauksena sain kuulla, miten olemme vanhempina epäonnistuneet monissa muissakin asioissa. Hengittelin, nielin ylösnousevan syyllisyyden, joka oli purkautua puolustautumis...

Kaikki on sanottu. On vain toistoa ja alleviivausta. Sanojen pyörittelyä. En tiedä, miksi tempauduin mukaan koronakeskusteluun niin voimakkaalla intensiteetillä, että se on toisinaan vienyt kaiken huomioni. Kaiken. Kirjaimellisesti. Korona on ollut minulle aikaisemmin mielenkiintoinen teema lähinnä vain oman sairastumisen ja siihen liittyvien ilmiöiden kautta. Korona ei ilmeisen paljon ole vaikuttanut elämääni ennen sairastumista tai sen jälkeen. Kunnes. Kunnes tapahtui mitä? Oliko se uutisointi pfizerin miljardien liikevoitoista? Oliko se koropassi? Oliko se luontaisen immuunivasteen alasajo? Oliko elämäni vain niin tylsää, että koronaan sukeltaminen antoi hyvän draivin? Pakeninko koronan syleilyyn? Jos pakenin, niin mitä? Tylsyyttäkö? Olen todellakin pohtinut yllykkeitäni ja motiiveitani heittäytyä tällaisella intensiteetillä koronakeskusteluun. Mistä tämä kumpuaa? Tunnistan mm. seuraavia ilmiöitä: -epäoikeudenmukaisuus -oikeudenmukaisuus -viha  -vapaus -kuulluksi ja nähdyksi tul...

Ensimmäinen päivä lokakuuta vuonna 2021. Kello kymmenen aamulla. Rovaniemen pääkirkko. Scorpionsin Still loving you kajahtaa uruista. Kirkon ovet avataan. Tuttujen sävelmien soidessa aloitamme askeltamisen kohti alttaria. Siellä pappi suoristaa kaapuaan ja asettuu paikoilleen. Kirkkosali on tyhjä. Vain me kaksi ja pappi ovat paikalla. Yläorrella kanttori, joka nähtävästi on yksi todistajista. Lisäksi kirkkosalin ovet avannut työntekijä on ehkä toinen todistaja. Näin oletan. En kuitenkaan tiedä varmuudella, ketkä ovat viralliset todistajat vihkiseremoniassamme. Kyyneleet nousevat silmiini ennen kuin kerkeän jalkaani laskemaan kirkosalin käytävälle. Tunteet nousevat voimalla pintaan. Jo parin askeleen jälkeen olen tunteiden armoilla. Ne ovat kaapanneet minut. Kehoni vapisee, silmät sumenee kyynelistä ja itku vääntää kasvojani. Olen purskahtamaisillani huutoitkuun. Joudun tekemään niin paljon töitä saadakseni itseni kasaan, etten pysty keskittymään hetkeen. Kävelen Heikin käsipuolessa ja ...

Kuusitoista päivää. Kuusitoista päivää eristyksessä on keskimääräisesti enemmän kuin yleensä. Näin sanoi tutuksi käynyt koronahoitaja.  Perjantaina ltapäivällä kävimme pilkkua viilaavan keskustelun oireista ja oireettomuudesta.  Onko oireita? Ai yskää? Minkälaista yskää? Limaistako? Kuivaako? Erittyykö limaa? Limaa? Onko limaa?  Ei limaa, vaan kuivaa yskää. Sellaista yskää, mikä kiihtyy, kun puhun. Sellaista, että pitää rökiä ja kurkkua selventää. Ääni meinaa jäädä kurkun kuivuuden jalkoihin. Ei limaa.  Kuiva yskä on yleinen koronan jälkioire. Se ei ole este eristyksen purkamiselle. Tältä osin jihuu. Hoitaja kyselee kahden viimeisen päivän meininkiä. Kerron, että keskiviikko illasta alkaen alkanut selkeästi helpottamaan. Kaksi oireetonta päivää vaaditaan eristyksen purkamiseen. Eli to ja pe. Lauantaina vapaus koittakoon. Koronatestiä ei tarvita. Eristyksen purkaminen pohjautuu kahteen  oireettomaan päivään.  Kysyn vielä, että voinko käydä testeissä kuitenki...

Tänään aamusta oli suunnattava päivystykseen. Hengitysvaikeudet alkoivat eilen illalla nukkumaan mennessä.  Pyörin pitkälle yöhön kykenemättä nukahtamaan. Hengitys ei kunnolla kulkenut ja vähän väliä oli otettava syvähengityksiä, että keho saisi happea. Rintaan ja selkään pisti. Vasemman käsivarren puutumista ja pistelytuntemuksia.  Soitin tutulle koronahoitajalle heti aamusta.  Kuunteli illan ja yön tapahtumat. Sovittiin, että seuraan vielä päivän kunnon kehittymistä. Jos muutosta huonompaan, soitto päivystykseen. Käski kokeilla pulloon hengittämistä. Never heard. Hoitaja soitti pian puhelumme päätyttyä takaisin. Oli konsultoinut lääkäriä ja yhteenvetona kehotus hakeutua päivystykseen tarkastuttamaan tilanne. Itselläkin yöstä alkaen happisaturaatiot mielessä pyörineet, joten mielelläni lähtisin näyttäytymään lääkärille. Päivystyksessä minut siirrettiin heti eristyshuoneeseen odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli yhdessä sairaanhoitajan kanssa todella napakalla aikataululla. ...

Koronahoitaja soitti tänään aamupäivällä. Keskustelimme oireistani, jotka ovat sen verran selkeitä, että eristystä jatketaan alustavasti tiistaille.  Paska Alkaa meinaan maistuun eristys siltä itseltään. Kaipaan lapsia, Heikkiä, normaalia arkea. Kaipaan Jopoani ja sen selkään nousemista. Kaipaan kesätuulen kosketusta, kun vispaan pitkin Rovaniemen katuja. Kaipaan jätskille kirkkolammelle. Kaipaan grillaamista ja perhedinnereitä. Kaipaan vapautta. Kaipaan terveyttä. Haluan elämäni takaisin. Juuri eilen facen kuvatekstiin päivitin olevani lottovoittaja. Mihin se hurmos upeasta Lapin kesästä nyt katosi? Fiilikset vaihtelee. Toisena päivänä voittaja, toisena häviäjä.  Tänään on tällainen päivä. Veltto Virtasena oleminen alkaa käymään psyykkeen päälle, vaikka samalla on aavistuksenomainen fiilis, että olen saamassa koronasta pikkuhiljaa yliotteen.  Koronahoitaja antoi ohjeita ambulanssin soittamiseen heti, jos sydän oireita tai vaikeaa hengenahdistusta. Hän selvästi vähän säik...

Aamuni alkoi yrittäjänä. Oli kirjoitettava lausunto asiakkaan jatkosopparia varten. Olin siirtänyt sitä jo useamman päivän, koska en ollut jaksanut ryhtyä moiseen. Nyt deadline paukkui.  Onnekseni tunsin herääväni ihan ok vointisena. Nukuttu yö saa kehoni tuntemaan itsensä virkeämmäksi. Olen kyllä huomannut, että tämä riemastuttava virkeys on ohimenevää. Kahvinkeittämisten ja vessassa käymisten jälkeen keuhkot jo antavat kuulla itsestään ja väsy hiipii takaisin. Petkutin kehoani ja aloitin suoraan lausunnolla. Ei ylimääräistä tepastelua vaan sängystä suoraan keittiön pöydälle koneen ääreen. Done! Aamupala terassilla sinisen taivaan alla lintujen laulaessa. Kivenheiton päässä olevasta rivarin kattoremontista kuuluu työn ääniä. Elämä jatkuu!   Minullakin, vaikka se vähän pysähtyneeltä ja yksinäiseltä tuntuukin.  Yleensä aloitan aamuni lukemalla päivän tekstin kirjasta; Ovi sisimpään. En ole nyt lukenut kirjaa laisinkaan. Tänään luin takautuvasti kaikki menneet päivät a...