keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Exiä, nyxiä, exien nyxiä ja nyxien exiä

Saimme viettää hilpeissä, ellei jopa "sokka irti" meiningeissä perheenjäsenemme valmistujaisia viime viikonlopulla. Sen verran mukavaa oli, että siitä syntyi inspiraatio tähän kirjoitukseen. Väistämättä mieleeni palautui blogikirjoitukseni parin vuoden takaa: "Kuinka monet juhlat sinä aijot pilata tänä kesänä." http://jokasolulla.blogspot.com/2018/06/kuinka-monet-juhlat-sina-aiot-pilata.html

Kirjoitukseni pohjautui Heli Vaarasen saman nimiseen kolumnikirjoitukseen https://yle.fi/uutiset/3-10247979, johon tein ikäänkuin oman vastineen.  

Helin kirjoitus käsitteli avioerojen ja uusien suhteiden maastoa,jossa perhejuhlista on tullut eronneiden vanhempien ja heidän uusien kumppaneidensa kolmiodraaman näyttämöitä. Hän viittasi eronneilta hävinneeseen hienotunteisuuteen mennyttä elämää ja entistä perhettä kohtaan. Niinpä Heli vetosi uusiin kumppaneihin ja heidän sensitiivisyyteensä. Tähän asti olen Helin kanssa täysin samaa mieltä, mutta ensimmäinen ohje vei minulta maton alta. Se herätti minussa voimakkaan vastareaktion, joka pohjautui omiin kokemuksiini. Mielestäni Heli ei ymmärtänyt mistä kirjoitti. Korjaan, Heli kirjoitti lähtökohtaisesti täyttä asiaa, mutta mielestäni hän lähestyi exä, nyxä teemaa sillä oletuksella, että jokaisella eronneella ja uudella nyxällä olisi kypsyyttä ylipäätänsä edes haluta ymmärtää, mistä hän kirjoittaa, saati, että vielä toimisi näiden ohjeiden mukaan. Heli ei ottanut huomioon, että  kaikesta onnesta huolimatta, uusi orastava rakkaus suhde voi olla rikkinäisten ihmisten suhde, jossa esim. epävarmuus ja mustasukkaisuus loistaa läsnäolollaan. Tunteita, jotka hajottaa ja hallitsee. Tämä voi tehdä mahdottomaksi hoitaa eron jälkeiset tilanteet siten, kuten Heli kirjoitti. Minäkin olisin ollut enemmän kuin mielissäni jos osakseni olisi langennut niin kypsä exän nyxä, joka sensitiivisyydellään ja viisaudellaan olisi pelastanut minut useilta kyynelvirroilta. 

Onnekseni olen saanut kokea ja elää todeksi hyvin erillaista exien, nyxien ja exien nyxien yhteistyötä ja yhdessäoloa. Sellaista yhdessäoloa, jossa vedetään yhtä köyttä ja puhalletaan samaan hiileen. 

Olen saanut kokea, että meillä nyxillä, exillä ja exien nyxillä on parhaimmillaan mitä viihdyttävämpää meininkiä. Yhdessä oleminen on luontevaa ja kivutonta. On naurua ja iloa. Tähän yhtälöön myös lapset linkittyvät hyvin luontevasti siten, ettei rajoja itseasiassa edes ole. Tavallaan voisi ajatella, että kaksi perhettä muuttuu yhdeksi isoksi suurperheeksi. 

Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Olen aina sanonut, että uusperhekuviot saadaan palvelemaan yhteistä hyvää fiksujen aikuisten turvin. Tämä ei ole helppoa, sillä taustalla voi vaikuttaa suuret tunteet ja suuret voimat. Osa niistä on voinut syntyä jo kauan kauan sitten. 

Erovanhemmuus, uusperhevanhemmuus, exien ja nyxien yhteistyö ja nyxien asemoituminen yhtälöön saa kapuloita rattaisiin nimenomaan meidän ihmisten tunteiden vuoksi. Meidän tiedostamattomien ja tiedostettujenkin kipujemme ja kärsimyksiemme vuoksi. Meidän historian vuoksi. Meidän varjojen - pimeän ja piilotetun vuoksi.  Vaatii paljon, että pystyy laittamaan kaiken tämän taustalle, jotta saisi uusperheen asiat hoidettua lasten kannalta mahdollisimman hyvin. Samalla pyrkiä kunnioittamaan jokaista aikuista, joka uusperheen keskiöön kuuluu. Tämä siis tarkoittaa vähintään kolmea aikuista, joiden tahtotilana on lasten etu. Ei oma etu. 

Haluan painottaa, etten pidä tätä itsestäänselvyytenä. Juuri siksi tunnenkin suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta meistä kaikista, jotka olemme olleet rakentamassa yhtälöä, johon kaikki perheenjäsenet luontevasti asettuu lapset, exät ja nyxät huomioiden. Haluan myös alleviivata, ettei tämä ole yhdellekään meistä aikuisista kivutta käynyt. Niin paljon liikkuvia osia, niin paljon huomion arvoista, niin paljon joustoa, ymmärrystä, peiliin katsomista...

Kuinka siis tulla fiksuksi exäksi ja fiksuksi nyxäksi? 

Tämä kysymys saattaa provosoida ja herättää ärtymystä. "Että vielä pitäisi fiksu olla, kun exä on tollanen kusipää." Ymmärrän. Ymmärrän oikein hyvin. Siitäkin huolimatta pyydän, että ohjaatte sormenne osoittamaan omaa napaanne. Tiedän senkin, miten vaikeaa se on. Olisi paljon helpompaa syyttää ja osoittaa toista sormella. Varsinkin, kun siellä on todellista kusipäätoimintaa.

No niin. Fokus on siirtynyt itseesi. Tästä kaikki lähtee. Keskityt vain itseesi.

Olet sitten yhteisymmärryksessä eronnut, jätetty, jättäjä, karannut tai muuten vain hukassa, niin pidä fokus omassa navassasi. Se nimittäin auttaa sinua näkemään oman roolisi siinä, miksi kariutuneelle parisuhteellesi kävi niin kuin kävi. Sinulla on siinä iso rooli. Se on 50%. Se on paljon. Kun ymmärtää tuon 50%: n sisällön ja merkityksen, saa se myös exän näyttäytymään eri valossa. Exää voi jopa ymmärtää. Voi jopa ajatella, että ihme, että hän jaksoi näinkin kauan. 

(Kun minä katsoin peiliin. Mitä näin? Ylianalysoiva kontrollifriikki, joka luuli tuntevansa toisen läpikotaisin ja oli vakuuttunut omasta tarpeellisuudestaan ex-puolisonsa kasvulle ja kehitykselle. Kaikki langat käsissä ja ylivastuullisena pidin huolen, että puolisoni alivastuullisuus vain lisääntyi. Tähän päälle ripaus Turkkalaisista sukujuurista juontavaa  dramatiikkaa, niin kaikki olikin ex-puolisoni vikaa, joka tarkoittikin, että "Miksi minun pitää aina tehdä kaikki!" ) ... No Huh huh!

Tässä se oli. Oma tontti on hoidettu. 

Mistä sitten johtuvat kaikki Heli Vaarasen mainitsemat draamat sukujuhlissa? 

Koska tätä työtä ei tehdä. Se on aivan sama oletko exä, nyxä, exän nyxä, nyxän exä tai nöksän näksä, niin jos olet tuon 50% syväsukeltanut, on itsetuntemuksesi kasvanut niin paljon, että itsevarmuudeltasi pystyt kyllä sensitiivisyyteen, luottavaisuuteen ja ennekaikkea arvostat itseäsi. Arvostat itseäsi, koska olet kohdannut omat varjosi, pelkosi, ei niin imartelevat puolesi tuossa 50%: ssa. Se on samalla se puoli meissä, jonka näkyväksi tekeminen tekee meistä vahvoja. Kuten sanotaan, oikea vahvuus syntyy heikkouden ja haavoittuvuuden hyväksymisestä. Ei sen kieltämisestä. Sen vuoksi ja vain sen vuoksi olet enemmän sinut itsesi kanssa. Tällöin myös asemoituminen uusperhekuvioon, jossa viliseen nyxän exiä ja exän nyxiä on huomattavasti kivuttomampaa kaikkia osapuolia ajatellen.

Kun oman varjonsa kohtaa, sitä ei tarvitse projisoida muihin. Ellei sitä kohtaa, alkaa kärsimysnäytelmä, jossa varjot saavat rauhassa temmeltää viljellen pahoinvointia sinne, tänne ja tuonne. Tätä näytelmää joudutaan hyvin monessa eroperheessä seuraamaan joko nyxän, exän, exän nyxän, nyxän exän tulokulmasta käsin. Pahimmillaan useammasta tulokulmasta käsin.

Lopuksi vielä... Sinä, joka et ole elämässäsi koskaan vielä eronnut ja olet juuri rakastunut. Olet uuden, vakavan parissuhteesi perustusten äärellä, niin varjon kohtaaminen koskee myös sinua. Kohtaa kipusi ja kärsimyksesi. Kohtaa ne ei niin imartelevat puolesi. Tule tietoiseksi. Tunne itsesi. Tunne historiasi ja sen vaikutukset tähän päivään ja ihmissuhteisiisi. Se on parasta, mitä voit itsellesi tehdä. Se on parasta, mitä voit parisuhteellesi tehdä. Se on parasta, mitä voit ympärilläsi oleville ihmisille tehdä. 

Tunne itsesi! 

💓 Terhi

 


5 kommenttia:

Exiä, nyxiä, exien nyxiä ja nyxien exiä

Saimme viettää hilpeissä, ellei jopa "sokka irti" meiningeissä perheenjäsenemme valmistujaisia viime viikonlopulla. Sen verran muk...