torstai 23. tammikuuta 2014

Maraton… 42195…Juokse ja löydä itsesi!



Kevättä kohden mennään, joten juoksutossuja jo testaillaa! Juoksukärpänen puraisi minua noin viisi vuotta sitten. Se mitä siitä seurasi, siis muutakin kuin liikunnan tuoma ilo, oli minulle yllätys. Tässä haluan nyt aukaista hiukan juoksemisen filosofiaa. Joku ajattelee, että voi ristus, voiko juoksemisenkin vääntää filosofiseksi pohdinnaksi, mutta kyllä...Sen voi vääntää ja aika helpostikin! Ehkäpä tämä innostaa jonkun teistä lenkkipolulle...juoksemaan itsensä kiinni!

Maratonin historia on kreikkalaisesta tarusta, jonka mukaan kreikkalainen sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan ilmoittaakseen Persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Välimatka Marathonin ja Ateenan välillä on noin 40 kilometriä. Taru kertoo, että sotilas Feidippides kuoli Ateenaan päästyään, mutta maraton juoksu jäi elämään.
Ensimmäinen maraton on juostu kuukausi ennen Ateenan olympialaisia 1896. Tällöin kisattiin Kreikan mestaruudesta ja kilpailuun otti osaa 11 juoksijaa. Reitti noudatti vanhaa tarua Marathonista Ateenaan. Sama reitti oli myös olympialaisissa kuukautta myöhemmin. Matkan pituus oli aluksi vakiintumaton, karkeasti 40 kilometriä. Nykyinen tarkka pituus, 42 195 metriä tulee Lontoon kesäolympialaisista1908, jolloin kuningatar Aleksandra määräsi maratonin lähdön tapahtuvaksi Windsorin linnan pääpuiston kohdalta ja maaliin kuninkaalisen aition eteen stadionilla. Matkaksi määriteltiin tällöin 26 mailia, mutta siihen jouduttiin lisäämään 385 jaardia, jotta se saatiin päättymään kuninkaalisen aition eteen. Parissa seuraavissa olympialaisissa matka vielä vaihteli, mutta vuonna 1921 IIAF(kansainvälinen yleisurheiluliitto) virallisti maratonin pituuden Lontoossa juostun maratonin mukaiseksi.
Itse juoksin ensimmäisen maratonin Varsovassa 2012. Se on yksi tärkeä saavutus elämässäni, eikä vähiten siksi, että löysin itsestäni jotain, jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Sellaista henkistä ja fyysistä kestävyyttä, jota en ollut osannut aikaisemmin nimetä ”minuksi”. Olen tiedostanut aina (kuten kaikki muutkin liikuntaa harrastavat), että juoksu tekee hyvää, mutta sen tarkempaa kokemusta en sen takaa löytänyt. Kunnes psykoterapia opintojeni puitteissa osallistuin hypnoosi  koulutukseen, jolloin ”juoksin” syvärentoutuneessa tilassa. Tunsin voitonriemua (vaikken yhtäkään kisaa ole koskaan voittanut), varmuutta ja itsetuntoni oli taivaissa. Fiilis tien päällä oli huikea!  Sen jälkeen en enään ole juossut vain fyysisen terveyden edistämiseksi, vaan juoksu on mitä suurimmassa määrin myös henkinen harjoite, jonka hyödyt näyttäytyy nimenomaan mentaalipuolella. Maraton juoksu on lisännyt omanarvon tuntoani, se on kasvattanut henkistä kestävyyttäni ja opettanut  jotain tärkeää…Me luulemme tietävämme, mitä me olemme, mutta me olemme paljon enemmän mitä me luulemme”. 

Täällä länsimaissa liikunta ja urheilu nähdään joko kamppailuna voitosta tai mahdollisuutena pitää terveyttä yllä. Liikunta voi olla myös itseilmaisua ja itsensä tutkimista. Viimeksi mainittu on lännessä suhteellisen vieras.  Vanhasssa idän Zen kulttuurissa kaikki taiteen ja taitojen lajit nähdään  tien kulkemisena=itsen tutkimisena, joiden avulla ihminen voi kehittyä, kasvaa ja tutkia itseään. Jooga on varmaan tutuimpia urheilumuotoja lännessä, joissa harjoittelu nähdään myös itsensä tutkimisena.
 
Maratoniin palatakseni, siteraan  Helsingin olympialaisten 1952 kolminkertaista kultamitallistia Emil Zatopekin sanoja: ”Jos haluat juosta, juokse maili, jos haluat tuntea uuden elämän, juokse maraton.”  Väitän, että tähän mieheen on uskominen, sillä hän juoksi Helsingissä kultaa 5000m ja 10 000m ja päätti voittojensa siivittämänä osallistua maratonille täysin suunnittelematta.  Se oli hänen ensimmäinen maratoninsa ikinä ja hän voitti sen!  Siispä uskallan luottaa hänen sanoihinsa, joihin mielestäni kiteytyy ajatusta siitä, kuinka juoksija joutuu niin harjoitellessaan kuin juostessaan maratonin kohtaamaan asioita, jotka voivat hyvinkin voimakkaasti muokata hänen käsitystä niin itsestään, kuin muista ihmisistä ja maailmasta yleensä. Maraton juoksu voi olla itsensä tutkimista, jonka avulla juoksija herää tietoisuuteen olemisen mahdollisuuksistaan. Merkityksellistä tässä on nimenomaan  havahtuminen siihen, että on enemmän kuin tietoisen minän luoma kuva itsestään. Kyseessä on uuden, syvemmän puolen löytäminen itsestään. Se on potentiaalia.

Kosken (2005) tutkimuksen mukaan juoksija voi löytää itsestään aiemmin tuntemattomia kokemuksellisia ytimiä, joista hän ei ole aikaisemmin ollut tietoinen. Näitä ovat; 1) subjektin ja objektin häviäminen 2) mielen hiljentyminen, hiljaisuus 3) mielialan virittyminen 4) läsnäolo 5) voima 6) ilo 7) hartaus ja kiitollisuus 8) todellisen itsen löytäminen, valaistuminen, Absoluutti. Näillä kokemuksellisilla ytimillä on juoksijan elämälle syvällinen merkitys ja koko hänen käsitykselleen olemisensa luonteesta.

Japanissa Hiei-vuorella sijaitsee Tendai-buddhistien luostari, jossa munkit harjoittavat itseään perinteisen meditaation ohella myös liikunnallisesti. Heidän tavoitteenaan on satori, valaistuminen. Heitä kutsutaan maratonmunkeiksi. Heidän harjoituksensa on seitsemän vuoden aikana tehtävä 1000 päivän maratoni. Matkaa on yhteensä 38632km ja vaativampana 46572km. Maratonmunkit siis tietävät sen; juoksu voi olla meditatiivinen harjoite.  Juoksun tarjoama meditatiivinen vaikutus on jo itsessään arvokasta, mutta sillä on myös käytännön merkitystä juoksun aikana. Maraton on fyysisesti  raskas ja meditatiivisyys tuo juoksuun helpotusta. ”Vajoaminen hetkeen” on voimia lisäävää ja askel saattaa muuttua hyvinkin kevyeksi pitkän väsymyksen jälkeen.  Kokemus siitä, että jalat vain kulkee, ”minua juostaan” on huippukokemus. Siinä yhdistyy kokemusta vapaudesta, rajattomuudesta ja ajattomuudesta. Uskon itse asiassa, että ajoittainen ”vajoaminen hetkeen” on yksi syy, että pääsen ylipäätänsä maaliin. Silloin ei mieti edessä olevia kilometrejä tai väsymystä. On vain tämä hetki ja tämä askel, kramppi jalassa ja pistos kyljessä.

Näiden ajatusten siivittämän minä korkkaan juoksukauteni (…ehkäpä sinäkin)!  Tiellä ollaan ja tiellä pysytään!
Jotta pystyy kyseenalaistaan tutut ja vakiintuneet näkemykset, edellyttää se kykyä nähdä asiat uudessa valossa.  Tämä taas synnyttää uusia, luovia ajatuksia, jopa sen, että voit löytää itsesi juoksemalla!

Hyvää Orastavaa Kevättä kaikille! Terhi

Läheitä:  Klemola, Timo: Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Tampereen yliopisto 1995, Koski, Tapio: Juoksemisen filosofia. Tampereen yliopisto 2005, http://fi.wikipedia.org/wiki/Maraton




torstai 2. tammikuuta 2014

I have dream...


Hei...TAAS! Tarkoituksena on ollut päivittää blogia 1-2 kertaa kuukaudessa, mutta nyt oli rikottava kaavaa. Luin tuossa eilen Kirsi Pihan kolumnin Helsingin Sanomista ja se herätti aika monta kysymysmerkkiä??!! Oli pakko kirjoittaa HS:n mielipide osastolle "vastine" kirjoitukselle. Tässäpä siis linkki hesarin sivulle ja sen jälkeen minun ajatus Kirsi Pihan ajauksista. Olisi kiva, jos tämä herättäisi keskustelua!

Haluatko pauselle elämästä?

http://www.hs.fi/elama/Haluatko+pauselle+el%C3%A4m%C3%A4st%C3%A4/a1388543230156




Haluatko pauselle elämästä? - Kirsi Piha avasi aihetta päälle nelikymppisten naisten välivuodesta, jossa haluttaisiin lomaa omasta elämästä painamalla ikäänkuin "pause nappulaa", jolloin ajan kulu pysähtyy ja voi miettiä omaa elämää. Kirjoitus herätti muutaman kysymysmerkin...
Ensinnäkin, kuinka voi ottaa lomaa oikeasta elämästä ja leikkiä oikeaa elämää, vielä niin, että aika pysähtyy?! Niin pitkään, kun me hengitämme, elämme oikeaa elämää, oli se sitten markkinatalouden pyörien perässä juoksemista tai omien arvojen kirkastamista mökkirannan laiturilla. Olisikin kiva kuulla K.Pihan määritelmä oikeasta elämästä. Eikö oikeassa elämässä saa pysähtyä, jopa pidemmäksi aikaa, miettiä suuntaa ja kirkastaa arvojaan, jotta pystyisi tekemään valintoja, jotka ovat omien arvojen mukaisia. Piha oli oikeassa siinä, että arvot ovat niitä, joiden mukaan elämää eletään, mutta pulma on siinä, että tänä päivänä moni on hukassa ja toden totta, aikaa on ajatella, mutta ei sieltä ajatusten viidakosta omaa ääntä kuule, jolloin se ns. "oikea elämä" on kaikkea muuta, kuin oman näköistä elämää. Piha viittasi mm.Nelson Mandelaan, Sini Saarelaan ja Barack Obamaan kirjoittaessaan, että jos he olisivat pysähtyneet arvojaan miettimään, niin tekoja ei olisi syntynyt. Uskon, että Piha hyväksyisi tähän ryhmään myös Martin Luther Kingin. Hänen kuuluisat sanat: "I have dream..." "Minulla on unelma" johdattaa meidät arvoihin.  Kun puhutaan unelmista, puhutaan aina myös arvoista. Arvot on piilotettuna meidän unelmiin. Uskallan siis väittää, että Kingi oli arvojaan kirkastanut enemmän, kuin monikaan meistä tänä päivänä. Ja voi olla, että hänellä päätäkin särki joskus, sitähän ei voi K.Pihakaan tietää!


Exiä, nyxiä, exien nyxiä ja nyxien exiä

Saimme viettää hilpeissä, ellei jopa "sokka irti" meiningeissä perheenjäsenemme valmistujaisia viime viikonlopulla. Sen verran muk...