Joka Solulla Hyvää Elämää...

Heräsin tähän aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Ei koronabileitä kehossa. Ei horkkaa, eikä koronakrapulaa. Nice! Eilinen alkuilta ei kuitenkaan ennustanut näin hyvää aamua. Sairas olo ja herkistynyt mieleni oli saanut kyynelkanavani apposen auki, samoin kuin tunne-elämäni vuosi maljasta yli. Itkua tihrutin ja piehtaroin mutaisessa itsesäälissä.  Perheeseemme on niinikään iskenyt pahemman sortin koronahysteria. Määritelmäni mukaan, hysteria on voimakas tunneperäinen reaktio. Kaikki voimakkaat tunnereaktiot sammuttavat järjellisen ajattelun. Tämän seuraukset näkyvät meidän perheessä toistuvina yhteydenottoina siinä, mikä ja miten on oikea tapa toimia. Homman nimi on se, että lähtökohtaisesti perheissä, joissa joku jäsenistä sairastuu koronaan, niin koko perhe jatkaa samassa taloudessa elämistä, noudattaen karanteeni ja eristys ohjeita. Mitä suurempi kämppä, sitä helpompaa. Mitä pienempi kämppä, sen haastavampaa. On etuoikeus, kuten meillä nyt sattuu olemaan, että eristyksessä oleva saa m

Vointi lähti eilen myöhäistä iltaa kohden heikentymään. Tuntemukset rinnassa monipuolistui. Ajoittaiset pistokset sydämen kohdalla olivat uusi juttu. Myös yksittäisiä kiputuntemuksia pitkin kehoa.  Turpean oloinen pää, sekä jäykkä ja kipeä niskahartiaseutu olivat rintatuntemusten ohella keskeisiä oireita. Kuumetta ei ollut, vaikka fiilis oli kuin kuumehoureisella. Koin olevani 38 - 39 asteen kuumeessa, mutta mittari näytti 36,6 astetta. Uskoakko teknologiaa vai omaa kehomieltään? Vilunväristykset kulkivat kehossani ja mittasin kuumeeni vielä ennen nukkumaan menoa. Se oli noussut 36,8 asteeseen. Wau! Ihan mieletön. Ei vielä lämpöä lainkaan, mutta noususuhteessa. Jotain järkeä tässä hommassa sentään. Onhan sen elohopean noustava, jos olo on tällainen. Pohdin, jos näin huono olo on jo 36,6 asteessa, niin mitä tarkoittaa koronan 38 astetta? Korkeammista lukemista puhumattakaan. Koronassa 36,6 on muutakin kuin 36,6. Siitä olen varma. Koronalla on selkeästi omat sääntönsä, eikä se välittä si

Aamu valkeni kehoa kuunnellen. Ei mitään uutta. Samat lihassäryt ja rintatuntemukset. Hienoa! Kiittelen itseäni hyvästä peruskunnosta. Samalla keskosen keuhkot herättävät huolta. Olen itse keittiötohtorina tehnyt päätelmän, että keuhkoni, jotka eivät täysin olleet kehittyneet syntyessäni, ovat linjassaan herkistymiselleni hengitystieinfektioihin, joita on elämäni aikana siunaantunut kiitettävästi. Toisaalta, entisenä maratoonarina hapenottokykyni on osoittautunut toimivaksi. Tiedä häntä. Todennäköisesti joku itseäni viisaampi kumoaa vielä väittämäni. Nousen kahvin keittoon. Katson puhelinta, johon on koronahoitaja kerennyt jo kertaalleen soittamaan. Katson kelloa. Vähän yli kahdeksan. Hoitaja on tullut työpaikalleen selvästi Teräs-Hukat mielessä. Hukkaan meni ensimmäinen yritys. Soitan hoitajalle aamuisen pökkyräisenä. Tuttu ääni esittelee itsensä ja minä itseni. " Enhän herättänyt sinua?" "Et herättänyt. Puhelin on ollut äänettömällä." Kuten se aina on. Yötä ja päi

Soitto tulee työpaikalle juuri ennen etäyhteyden ottoa asiakkaalle. " Ollaan yritetty tavoitella. Infektiolääkärikin yritti soitella sulle. Nyt on niin, että sulla on vahva positiivinen korona tulos. " Pää lyö tyhjää. En osaa uskoa kuulemaani. Olin käynyt testissä n. 45min sitten. Minua oltiin tavoiteltu jo kolmesta eri numerosta tässä ajassa.  Puhelimen päässä oleva hoitaja on ystävällinen mutta kuulen äänestä tiettyä kiihtyneisyyttä.  Hän alkaa tykittämään kysymyksillä ja ohjeita siellä sivussa. Yritän vastailla sen, mitä järkytykseltäni pystyn. Keskeytän hänet ja kerron, että on pakko ilmoittaa asiakkaalle, etten pysty istuntoon nyt. " Joo tottakai. Soita sitten heti takaisin tähän numeroon. Tallenna tämä numero. Tähän numeroon soitat aina, jos tulee jotain kysyttävää tai lisättävää." Etsin asiakkaani numeron ja kerron rehellisesti, mikä tilanne. Samaan syssyyn näpytän viestiä muille asiakkailleni. Olin jo aamusta muuttanut kaikki lähikäynnit etäyhteydeksi flunss