Rakkausvoimat vs puolustusvoimat

 

 

       

Olisi syytä välttää vastakkainasettelua, koska tällöin jo lähtökohtaisesti orientoidutaan kohtaamaan vastustaja puolustusasetelmista käsin. Niin, tällöin tosiaan vastassa ei ole tasavertainen toinen, vaan "vastustaja, vihollinen."

Tästä huolimatta olen urhea ja rohkenen astua kentälle tylsistynyt, mutta kiillotettu rauhan miekkani pystyssä, jossa sydän pimpulat, punaisesta villalangasta neulotut, hyppivät ja pomppivat iloisesti miekan kahvaan kiinnitettyinä. Ne kiertyvät vauhdikkaasti miekan ympärille aina sitä heiluttaessa.

Nostaessani miekan ylös korkealle soturinaisen tavoin avaten ”Rakkausvoimat vs Puolustusvoimat” kisan, lyhyempi sydän pimpula asettuu pehmeästi oikean ranteeni peukalon alaosaan, sinne missä pulssini sykkii 60 kertaa minuutissa. Pum pum pum… Ei Pam. Pam merkitsee impulssin voimakkuutta, joka on tuhoisan voimakas. Pum on merkki elämästä. Pam merkitsee kuolemaa.

Puolustusvoimien hallinnon määrärahoiksi esitettiin tälle vuodelle 4,87 miljardia euroa. Rakkausvoimat taas tunnetusti ovat materiasta ja rahasta riippumattomia voimia. Itseasiassa, edellä mainitut saattavat tietyissä olosuhteissa jopa heikentää rakkausvoimia. Tämä tapahtuu tyypillisesti tilanteissa, joissa rahasta ja materiasta on tullut niin suuri itseisarvo, että ilman niitä on kykenemätön tuntemaan onnellisuutta. Olkoonkin niin, että tällöinkin kyseessä on vain hetken huuma, joka pian haihtuu uuden tarpeen tai vallanhimon ilmaantuessa. Kyseessä ei siten ole vain hetken huuma, vaan harha. Et koskaan voi saada tarpeeksi sitä, mitä et tarvitse. Se on kuin kissa hiiri leikki, mikä ei lopu koskaan. Uuvuttavaa.

Ihmissuhteissa usein (lähes aina) törmätään konfliktitilanteissa hyökkäys-puolustus kehään, joka ylläpitää sellaista vuorovaikutusta, joka ylläpitää ongelmaa ja usein myös pahentaa sitä. Toinen syyttää (hyökkäys) ja toinen puolustautuu, joka usein on myös vastahyökkäys. Tämä kehä pyörii ja pyörii. Tunnelma tiivistyy ja tunteet kuumenevat. Liekit alkavat pikkuhiljaa nuolemaan kattolistoja. Jalkalistat paloivat jo. Puolustusvoimat ovat voimissaan.

Edellä mainittuun ihmissuhteista napattuun esimerkkiin (hyökkäys-puolustus kehä) kiteytyy puolustusvoimien perusidea. Jos pari ihmistä sai jo poltettua kaiken jalkalistoista kattolistoihin, niin voitte vain arvata mihin pystytään 4,87 miljardilla. 

Hyökkäys-puolustus kehä on itseään ylläpitävä ja ruokkiva. Aivan sama onko kyseessä kaksi metsoa, hiekkalaatikkotappelu, jengitappelu, parisuhderiita, työpaikkakonflikti tai ääri ilmiönä sota, niin kipeää käy. Viimeksi mainittu on tuhovoimallaan ihmiskunnan traagisin ja surullisin ilmentymä, johon kiteytyy Rakkausvoimien massiivinen puutostila.

Jos rakkausvoimien massiivinen puutostila on sotien taustalla, niin eikö yksi plus yksi ole sitten rakkausvoimien massiivinen lisääminen? On lisättävä rakkausvoimia!

Kuinka lisätä rakkausvoimia, kun kaikki rahat menivät jo puolustusvoimille?

Ei hätää. Päästään hyvään vauhtiin ilman määrärahoja. Kuten edellä mainitsin, kyseessä on voimat, joita ei rahalla lisätä. 

Rakkausvoimissa lähtökohta on ykseys. Olemme kaikki yhtä. Olemme yhteydessä toisiimme aikavyöhykkeistä ja mantereista riippumatta. Olemme kaikki yhtä arvokkaita ja rakastettuja. Kaikissa tilanteissa. Aina. 

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” -  älä koskaan kohtele toista siten, miten et toivoisi itseäsi kohdeltavan.

Rakkausvoimissa suuri antaa pienemmälle ja pienemmät menevät ensimmäiseksi. Suuri alentaa itsensä ja ylentää pienemmän. Heikkous on voimaa ja voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Puolustusvoimissa maailmankuvaa ylläpitää erillisyys. On me ja te. On valta, voima ja kunnia. Menetys, saavutus. Häviö. Voitto. Heikkous huono. Voima ja vahvuus hyvä. Valtataistelu. Valtataistelu. Valtataistelu.

(Tässä kohtaa sulkeisiin lisättynä pidän tärkeänä painottaa, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole kritisoida maamme puolustusvoimia. Ymmärrän, että nykyisessä materialistisessa ja erillisyyttä painottavassa maailmankuvassa puolustusvoimat on tärkeä osa turvallista yhteiskuntaa.)

Jos rakkausvoimat lisääntyisivät, tarkoittaisiko se sitä, että puolustusvoimat vähenisivät? Kyllä, näin kävisi. Tai, sanoisinko, puolustusvoimilla olisi entistä vähemmän duunia. Ehkä henkilöstö siirtyisi rakkausvoimille rauhanturvaajiksi. 

On ymmärrettävä, että juuri erillisyys saa meidät taistelemaan vallasta. Erillisyys saa meidät havittelemaan voittoja ja hyötymään muista. Erillisyys saa meidät tekemään pahaa toisillemme. Erillisyys saa meidät tappamaan. Erillisyys synnyttää sodat. Pam.

Olemme rakkausvoimista yhtä kaukana, kuin olemme syvyyksissä erillisyyden harhassa. Kun harha erillisyydestä lakkaa, siirrymme luontevasti puolustusvoimista rakkausvoimiin. Sitä ennen on kuitenkin todella kirkastettava totuus :

"Kaikki se mitä teet toisille, teet myös itsellesi ja se mitä teet itsellesi, teet kaikille muille".

Tämä totuus teroittaa meitä suhtautumaan itseemme ja ympäristöömme niin arvostaen, kunnioittaen ja rakastaen kuin mahdollista. Ei ole siis merkityksetöntä, mitä itsestä ajattelet ja miten itseäsi kohtelet. Yhtä lailla, kaikki se, mitä ajattelet ja teet ympäristölle on myös sinussa kaiken aikaa. Kaiken aikaa!

Lasken tylpän rauhan miekkani sydän pimpuloineen alas ja hengitän syvään. Tämä leikkimielinen kisa oli tärkeä muistutus todellisuutemme muodostumisesta. Se mihin uskot, on todellisuutesi. 

Pum vai pam?

Pum. 💕

                                            

 

 

 

Exiä, nyxiä, exien nyxiä ja nyxien exiä

Saimme viettää hilpeissä, ellei jopa "sokka irti" meiningeissä perheenjäsenemme valmistujaisia viime viikonlopulla. Sen verran mukavaa oli, että siitä syntyi inspiraatio tähän kirjoitukseen. 

Väistämättä mieleeni palautui blogikirjoitukseni parin vuoden takaa: "Kuinka monet juhlat sinä aijot pilata tänä kesänä." http://jokasolulla.blogspot.com/2018/06/kuinka-monet-juhlat-sina-aiot-pilata.html. 

Kirjoitukseni pohjautui Heli Vaarasen saman nimiseen kolumnikirjoitukseen https://yle.fi/uutiset/3-10247979, johon tein ikäänkuin oman vastineen.  

Helin kirjoitus käsitteli avioerojen ja uusien suhteiden maastoa,jossa perhejuhlista on tullut eronneiden vanhempien ja heidän uusien kumppaneidensa kolmiodraaman näyttämöitä. Hän viittasi eronneilta hävinneeseen hienotunteisuuteen mennyttä elämää ja entistä perhettä kohtaan. Niinpä Heli vetosi uusiin kumppaneihin ja heidän sensitiivisyyteensä. Tähän asti olen Helin kanssa täysin samaa mieltä, mutta ensimmäinen ohje vei minulta maton alta. Se herätti minussa voimakkaan vastareaktion, joka pohjautui omiin kokemuksiini. Mielestäni Heli ei ymmärtänyt mistä kirjoitti. Korjaan, Heli kirjoitti lähtökohtaisesti täyttä asiaa, mutta mielestäni hän lähestyi exä, nyxä teemaa sillä oletuksella, että jokaisella eronneella ja uudella nyxällä olisi kypsyyttä ja ylipäätänsä edes haluta ymmärtää, mistä hän kirjoittaa. Saati, että vielä toimisi näiden ohjeiden mukaan. Heli ei ottanut huomioon, että  kaikesta onnesta huolimatta, uusi orastava rakkaus suhde voi olla rikkinäisten ihmisten suhde, jossa esim. epävarmuus ja mustasukkaisuus loistaa läsnäolollaan. Tunteita, jotka hajottaa ja hallitsee. Tämä voi tehdä mahdottomaksi hoitaa eron jälkeiset tilanteet siten, kuten Heli kirjoitti. Minäkin olisin ollut enemmän kuin mielissäni jos osakseni olisi langennut niin kypsä exän nyxä, joka sensitiivisyydellään ja viisaudellaan olisi pelastanut minut useilta kyynelvirroilta. 

Onnekseni olen saanut kokea ja elää todeksi hyvin erillaista exien, nyxien ja exien nyxien yhteistyötä ja yhdessäoloa. Sellaista yhdessäoloa, jossa vedetään yhtä köyttä ja puhalletaan samaan hiileen. 

Olen saanut kokea, että meillä nyxillä, exillä ja exien nyxillä on parhaimmillaan mitä viihdyttävämpää meininkiä. Yhdessä oleminen on luontevaa ja kivutonta. On naurua ja iloa. Tähän yhtälöön myös lapset linkittyvät hyvin luontevasti siten, ettei rajoja itseasiassa edes ole. Tavallaan voisi ajatella, että kaksi perhettä muuttuu yhdeksi isoksi suurperheeksi. 

Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Olen aina sanonut, että uusperhekuviot saadaan palvelemaan yhteistä hyvää fiksujen aikuisten turvin. Tämä ei ole helppoa, sillä taustalla voi vaikuttaa suuret tunteet ja suuret voimat. Osa niistä on voinut syntyä jo kauan kauan sitten. 

Erovanhemmuus, uusperhevanhemmuus, exien ja nyxien yhteistyö ja nyxien asemoituminen yhtälöön saa kapuloita rattaisiin nimenomaan meidän ihmisten tunteiden vuoksi. Meidän tiedostamattomien ja tiedostettujenkin kipujemme ja kärsimyksiemme vuoksi. Meidän historian vuoksi. Meidän varjojen - pimeän ja piilotetun vuoksi.  Vaatii paljon, että pystyy laittamaan kaiken tämän taustalle, jotta saisi uusperheen asiat hoidettua lasten kannalta mahdollisimman hyvin. Samalla pyrkiä kunnioittamaan jokaista aikuista, joka uusperheen keskiöön kuuluu. Tämä siis tarkoittaa vähintään kolmea aikuista, joiden tahtotilana on lasten etu. Ei oma etu. 

Haluan painottaa, etten pidä tätä itsestäänselvyytenä. Juuri siksi tunnenkin suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta meistä kaikista, jotka olemme olleet rakentamassa yhtälöä, johon kaikki perheenjäsenet luontevasti asettuu lapset, exät ja nyxät huomioiden. Haluan myös alleviivata, ettei tämä ole yhdellekään meistä aikuisista kivutta käynyt. Niin paljon liikkuvia osia, niin paljon huomion arvoista, niin paljon joustoa, ymmärrystä, peiliin katsomista...

Kuinka siis tulla fiksuksi exäksi ja fiksuksi nyxäksi? 

Tämä kysymys saattaa provosoida ja herättää ärtymystä. "Että vielä pitäisi fiksu olla, kun exä on tollanen kusipää." Ymmärrän. Ymmärrän oikein hyvin. Siitäkin huolimatta pyydän, että ohjaatte sormenne osoittamaan omaa napaanne. Tiedän senkin, miten vaikeaa se on. Olisi paljon helpompaa syyttää ja osoittaa toista sormella. Varsinkin, kun siellä on todellista kusipäätoimintaa.

No niin. Fokus on siirtynyt itseesi. Tästä kaikki lähtee. Keskityt vain itseesi.

Olet sitten yhteisymmärryksessä eronnut, jätetty, jättäjä, karannut tai muuten vain hukassa, niin pidä fokus omassa navassasi. Se nimittäin auttaa sinua näkemään oman roolisi siinä, miksi kariutuneelle parisuhteellesi kävi niin kuin kävi. Sinulla on siinä iso rooli. Se on 50%. Se on paljon. Kun ymmärtää tuon 50%: n sisällön ja merkityksen, saa se myös exän näyttäytymään eri valossa. Exää voi jopa ymmärtää. Voi jopa ajatella, että ihme, että hän jaksoi näinkin kauan. 

(Kun minä katsoin peiliin. Mitä näin? Ylianalysoiva kontrollifriikki, joka luuli tuntevansa toisen läpikotaisin ja oli vakuuttunut omasta tarpeellisuudestaan ex-puolisonsa kasvulle ja kehitykselle. Kaikki langat käsissä ja ylivastuullisena pidin huolen, että puolisoni alivastuullisuus vain lisääntyi. Tähän päälle ripaus Turkkalaisista sukujuurista juontavaa  dramatiikkaa, niin kaikki olikin ex-puolisoni vikaa, joka tarkoittikin, että "Miksi minun pitää aina tehdä kaikki!" ) ... No Huh huh!

Tässä se oli. Oma tontti on hoidettu. 

Mistä sitten johtuvat kaikki Heli Vaarasen mainitsemat draamat sukujuhlissa? 

Koska tätä työtä ei tehdä. Se on aivan sama oletko exä, nyxä, exän nyxä, nyxän exä tai nöksän näksä, niin jos olet tuon 50% syväsukeltanut, on itsetuntemuksesi kasvanut niin paljon, että itsevarmuudeltasi pystyt kyllä sensitiivisyyteen, luottavaisuuteen ja ennekaikkea arvostat itseäsi. Arvostat itseäsi, koska olet kohdannut omat varjosi, pelkosi, ei niin imartelevat puolesi tuossa 50%: ssa. Se on samalla se puoli meissä, jonka näkyväksi tekeminen tekee meistä vahvoja. Kuten sanotaan, oikea vahvuus syntyy heikkouden ja haavoittuvuuden hyväksymisestä. Ei sen kieltämisestä. Sen vuoksi ja vain sen vuoksi olet enemmän sinut itsesi kanssa. Tällöin myös asemoituminen uusperhekuvioon, jossa viliseen nyxän exiä ja exän nyxiä on huomattavasti kivuttomampaa kaikkia osapuolia ajatellen.

Kun oman varjonsa kohtaa, sitä ei tarvitse projisoida muihin. Ellei sitä kohtaa, alkaa kärsimysnäytelmä, jossa varjot saavat rauhassa temmeltää viljellen pahoinvointia sinne, tänne ja tuonne. Tätä näytelmää joudutaan hyvin monessa eroperheessä seuraamaan joko nyxän, exän, exän nyxän, nyxän exän tulokulmasta käsin. Pahimmillaan useammasta tulokulmasta käsin.

Lopuksi vielä... Sinä, joka et ole elämässäsi koskaan vielä eronnut ja olet juuri rakastunut. Olet uuden, vakavan parissuhteesi perustusten äärellä, niin varjon kohtaaminen koskee myös sinua. Kohtaa kipusi ja kärsimyksesi. Kohtaa ne ei niin imartelevat puolesi. Tule tietoiseksi. Tunne itsesi. Tunne historiasi ja sen vaikutukset tähän päivään ja ihmissuhteisiisi. Se on parasta, mitä voit itsellesi tehdä. Se on parasta, mitä voit parisuhteellesi tehdä. Se on parasta, mitä voit ympärilläsi oleville ihmisille tehdä. 

Tunne itsesi! 

💓 Terhi

 

Lepakko ja korona

Shamanistisessa perinteessä lepakko symboloi siirtymäriittiä ja transformaatiota. Eli vanhan minän kuolemista ja muutosta. Se symbolisoi muutoksen voimia, joiden mahti voi myös yllättää. Sen muutosenergia voi tuoda elämään tummia sävyjä ja vaikeuksia. On selvää, että kriisit, suuret muutokset ja henkinen kasvu/kehitys eivät ole helppoja prosesseja.

A L K U - sen partaalla ei koskaan ole kaikkein helpointa, koska pimeintä on juuri ennen auringon nousua.

Lepakko voi olla merkkinä lähestyvästä siirtymisestä syvempään itsetutkiskelun vaiheeseen. Tällä matkalla on ihmisen kohdattava pahimmat pelkonsa ja varjonsa. Myös Maya-intiaaneille lepakko merkitsi initiaatiota ja jälleensyntymää. Jälleensyntymisen voi nähdä metaforan kautta, jossa käärme luo nahkaansa. Me synnymme uudelleen kuin nahkamme uudeksi luotuna, viisastuneempina, tietoisempina ja paremmin omissa nahoissamme viihtyvinä. Tämä muutos heijastuu tietenkin myös ympäristöön. Tietoinen ihminen on ympäristölleen huomattavasti mieluisampi, kuin tiedostamaton.

Lepakko ”elää” öisin ja sen voimat liittyvätkin, alitajuntaan, muuttuneisiin tietoisuuden tiloihin ja magiaan. Ihminen elää päivätajunnassa voimakkaasti arkitodellisuudessaan ja roolissaan, joka on erillään maagisesta minästä. Yön tullen hän muuntuu toiseksi, kuin batman tai shamaani, joka shamanistisesta tietoisuudentilasta käsin saa käyttöönsä kykyjä ja voimia, jotka mahdollistavat hänen työskentelyn ihmisiä auttaessaan.

On jo pitkään ollut keskustelua siitä, miten ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja omasta sisäsyntyisestä henkisyydestään. Nyt korona laittaa meidät  pysähtymään. Eikä vain pysähtymään, vaan ottamaan etäisyyttä kaikkeen siihen, joiden perässä olemme juosseet (samalla, kun olemme juosseet itseämme pakoon) uskoen, että se onni ja autuus löytyy jostakin sieltä itsemme ulkopuolelta. Nyt meidän pitääkin linnoittautua koteihimme ja sietää itseämme. Pysähtyä itsemme äärelle ja kohdata itsemme. Meidän täytyy kohdata oma rajallisuus, haavoittuvuus ja pienuus. Kuinka pieniä olemmekaan, kun luonto nostaa pikkusormensa ...vai onkohan se kuitenkin keskisormi?

Ei siis ole ollenkaan huono juttu, että joudumme kohtaamaan haavoittuvuutemme, koska siinä piile juuri muutoksen mahdollisuus – transformaatio –  muuttua yhä tietoisemmaksi ihmiseksi. Se tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että ihminen on oman elämänsä batman tai shamaani, jonka tietoisuus on enemmän kuin järki ja arkitodellisuus antaa meille ymmärtää. Lisääntyneen tietoisuuden myötä sanamme, tekomme ja valintamme ovat tietoisempia. Tällöin olemassaolomme palvelee kaikkien, koko maailmankaikkeuden  hyvää. 


Korona lähti leviämään Kiinan Wuhanista, todennäköisesti Huananista torilta, jossa myydään ja teurastetaan eläviä eläimiä.

Koronavirukset ovat alun perin lepakoiden viruksia. Ne ovat kehittyneet lepakoissa jo miljoonia vuosia ja aina välillä muuntautuneet sellaisiksi, että voivat tartuttaa myös ihmisiä. Nyt tämä lepakoista periytynyt virus pakottaa meidät historialliseen muutokseen. Meidän tarve kontroloida, olla maailman valtiaita, oman egomme vankeja, valtaan hullaantuneita ja ekosysteemin kunkkuja kyseenalaistuu nyt, kun luonto nostaa keskisormensa. 

Viime syyskuussa maailman terveysjärjestö WHO varoitti raportissaan World at Risk, että maailma on täysin valmistautumaton nopeasti leviävään
virustautiin. ”Maailmassa on vakava alueellisen tai globaalin tuhoisan epidemian tai pandemian uhka, joka ei aiheuttaisi ainoastaan ihmishenkien menetyksiä vaan myös talousromahduksia ja yhteiskunnallista kaaosta”, raportissa todettiin. 

Kaikesta tästä huolimatta koronalla on kolikon toinen puoli ja se on huomattavasti kirkkaampi, kuin mitä tämä hetki heijastaa. Siellä kirkkaammalla puolella minä näen batmanin mustan varjon kirkkaan valoheijastuksen keskellä. Se edustaa meissä kaikissa olevaa supersankaria, joka palvelee yhteistä hyvää. Meidän täytyy vain antaa sille mahdollisuus syntyä.

Solidaarisuuden ja yhteisen hyvän puolesta  💓 Terhi 
Kaikille meille voimia. Tämä on uuden alku.