tiistai 26. kesäkuuta 2018

Opetuksena vai Siunauksena?


Äiti Teresa on sanonut, että ihmiset tulevat elämäämme joko opetuksina tai siunauksina.

Yksikään ihmissuhde ei siis ole tässä valossa turha. Se mikä opettaa ja mikä on siunaukseksi ei paljasta itseään välttämättä tullessaan, vaan vasta mennessään tai vasta aikojen päästä. Joskus opetus tulee heti ja siunaus on hengen pelastus. Joskus siunaus on se, joka on saanut sinut kärsimään tai suurin opettajasi on suurin surun tuoja. Suru ja kärsimys voivat taas muuttua siunaukseksi. Voi olla, että joku on tullut elämääsi siunauksena vain huomataksesi, että tänään sinä itse opetat häntä.  Se joka opetuksena astelee jonkun elämään, voi itse astella siitä siunattuna ulos. Lyhyt ihmissuhde voi opettaa enemmän kuin pitkä ja pieni kohtaamisen hetki voi olla siunaus. Siunattuna saatat elää pitkää suhdetta, samalla ollen opetuksena toiselle. Tänään sinä voit olla opetuksena jollekin ja myöhemmin siunaus opetuksiesi vuoksi. Se mikä tänään tuo tullessaan kivun, ahdistuksen ja  kärsimyksen voi olla suurin siunauksesi. Onnen ja autuuden tuoja voi olla merkittävin opettajasi, mutta vasta, kun olet menettänyt ne. Päättyneet ihmissuhteet, pitkät tai lyhyet ovat arvokkaita opettajia tai siunauksia, jotka antavat eväitä elämään ja seuraaviin ihmissuhteisiin. Kaiken aikaa ja samalla olet itse siunattuna, opetettuna ja astelet jonkun elämään opetuksena, siunauksena tai ehkä molempina.

Opetus ja siunaus eivät ole aina kauniisiin vaatteisiin puettuja. Ne voivat tulla tummina kaapuina ja pahaenteisinä. Ne voivat olla sädehtiviä ja kauniita kuin taivaan lahjoja tai hyvin mitään sanomattomia tuiki tavallisia.  

Ketkä sinua ovat opettaneet ja ketkä ovat tulleet siunauksena elämääsi?
Kenen elämään sinä olet astunut opetuksena tai siunauksena?
Tiedä, että olet aina jollekin opetus tai siunaus. Arvokas tehtävä.



Yksikään ihmissuhde ei ole turha.




ÄITI TERESA 1910-1997 
Oli roomalaiskatolilainen nunna, etniseltä taustaltaan Makedonian albaani. Hän perusti Rakkauden lähetyssisaret -nimisen sääntökunnan, jonka työstä Kalkutan köyhien parissa raportoitiin maailmanlaajuisesti. Äiti Teresa sai lukuisia huomionosoituksia työstään ja Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1979. Katolinen kirkko julisti äiti Teresan autuaaksi vuonna 2003.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kuinka monet juhlat sinä aiot pilata tänä kesänä


 Psykoterapia ja Muutosvalmennus Solu Oy
Heli Vaarasen kolumni kirjoitus; "Kuinka monet juhlat aiot pilata tänä kesänä" kirvoitti minut tähän postaukseen. Suosittelen lukemaan Helin kirjoituksen ensin, ellet ole sitä jo lukenut .

 https://yle.fi/uutiset/3-10247979

Itse aikoinaan shokkieron kokeneena voin samastua jokaiseen Helin neuvoon nimenomaan sitä kautta, että jätettynä minulle olisi ollut todellakin iso apu, jos exäni uusi kumppani olisi pystynyt toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti. Luulenpa, että nämä ohjeet oltaisiin poltettu roviolla, jos niitä olisi silloin tarjottu. Pelkoa perhejuhliin ilmestyneestä exäni uudesta kumppanista ei edes ollut, koska olin lähinnä punainen vaate, jota piti joko karttaa kaikin tavoin tai sitten sitä kohden hyökättiin. Sensitiivisyydestä ei ollut tietoakaan. Parasta olisi varmasti ollut, että olisin kadonnut tuhkana tuuleen koko maailman kartalta.

Olin uhka - Punainen vaate


Tästä näkökulmasta käsin uskallan väittää, että Helin ensimmäinen neuvo: (joka sai muuten suuni loksahtamaan auki…)  ”Ole aina valmis ottamaan kakkospaikka. Sinä olet rakkautesi kumppani järjestysnumerolla kaksi, tai myöhempi numero. Kunnioita järjestysnumeroa.” ei välttämättä ole hyvä neuvo laisinkaan. Luulen ymmärtäväni, mihin Heli tällä pyrkii, mutta heitän vastaväitteen, että kaikki hänen ohjeet toteutuisivat parhaiten, jos ensimmäinen ohje olisi; ”Tiedä, että olet puolisosi kumppani nro. 1. Luota siihen, usko siihen ja elä niin, että tiedät olevasi nro 1. Tiedä, että olet ainutlaatuinen ja tärkeä, tapahtui mitä tahansa. Tällöin mikään, kukaan ei koskaan uhkaa asemaasi, jolloin kilpailuasetelmaa ei synny ja yhteistyö mahdollistuu yli perhe rajojen. ” Tai sitten voi käyttää moottoritietä ja neuvo olisi yksinkertaisesti; Rakasta itseäsi

Miksi väitän näin? Koska Helin neuvo menee paradoksaalisesti täysin metsään, sillä nimenomaan on tärkeää luottaa olevansa nro 1, koska se mahdollistaa toimivan uusperheen kasvamisen perheeksi, johon myös luontevasti exät asettuu ilman kokemusta ohitetuksi tulemisesta, kakkoseksi jäämisestä tai menettämisen pelosta. Uhattuna toimii, kuin nurkkaan ajettu eläin. Sitä joko lamaantuu, taistelee tai pakenee. Ei silloin mitään yhteistyötä synny , kun ei kyetä edes vuorovaikutukseen.

Ei ole tärkeää kunnioittaa järjestysnumeroa, vaan puolison exän vanhemmuutta, joka näkyy uusperheen elämässä monin eri tavoin.

Käyn tässä seuraavaksi Helin ohjeet läpi ja peilaan niitä väittämääni, sekä otan kantaa muuten, jos niin parhaaksi olen katsonut. 

”Ole aina valmis väistymään. Sinun hienotunteisuutesi tulee palkitsemaan uuden parisuhteesi onnellisuudella.”
Väistyminen onnistuu, kun luottaa itseensä ja luottaa suhteeseensa. Tällöin uskaltaa antaa tilaa ja joustaminen ei ole omanarvon kysymys. Epävarmana ja uhattuna on taisteltava paikastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että viha, mitä ihmiset erossa kokevat PALJON, saa tekemään todella likaista jälkeä ja uuden puolison tehtävänä ei ole olla loputon likasäkki. Saa myös vakaasti puolustaa omia rajoja.

”Ellei virallisia esittelyjä ole vielä tapahtunut sinun ja rakkaasi entisen puolison tai lasten kesken, sinun aikasi osallistua perheen juhliin ei ole vielä tullut.”
Luottavaisena ei ole kiire mihinkään ja tarve todistaa tai hakea hyväksyntää ympäristöltä ei ole.

”Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin.”
Viralliseksi esittäytymiseksi vähempikin riittää ja kahvin keitonkin saa jättää välistä. Toki, jos se on mahdollista, niin hieno juttu.
Puolison exän vanhemmuutta pitää kunnioittaa, mutta uusperheessä vanhan perheen asiat ovat myös uusperheen asioita, jos ne uusperhettä koskettavat, joten olisiko parempi todeta, että asioista voidaan tarvittaessa keskustella yhdessä. 

”Perhe ei lakkaa olemasta vain siksi, että vanhemmat ovat eronneita. Ymmärrä tämä.”
Perhe on lakannut olemasta, mutta jäljelle on jäänyt yhteinen vanhemmuus, joka vaatii yhteistyötä puolison ja tämän exän kanssa. Ymmärrä tämä. 

”Perheen lapset ovat kahden biologisen vanhemman lapsia myös uusperheellistymisen jälkeen. Osallistu lasten juhliin vain, jos lapsi sinut kutsuu ja ex sinun läsnäolosi hyväksyy.”
Tämä on hyvä neuvo, jos ero on tuore tai puolison exä on vielä erokriisissä, eikä kestäisi kohtaamista. Uusperheen rakentuminen pitää kuitenkin sisällään jokapäiväisen elämän, johon juhlatkin kuuluvat. Exältä ja lapsilta luvan kysyminen on ajankohtaista nimenomaan alussa, jolloin kaikki vasta pyrkii sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Luottavaisena ja omanarvon tuntevana syrjään astuminen ei ole merkki kakkoseksi joutumisesta, vaan tietoisuutta uuden tilanteen herättämistä kipeistä tunteista.

Tässä kohtaan voi myös kysyä, missä menee raja? Voidaanko vaatia vielä viiden vuoden jälkeen, ettei rippijuhliin voi exän uusi puoliso osallistua, kun toinen edelleen kipuilee eroa? Kuinka pitkään pitää ymmärtää?

”Uusparin halu näyttäytyä parina on tavallinen ja ymmärrettävä tarve. Järjestäkää omat juhlanne, joissa näyttäydytte ja esittäydytte.”
Hyvä idea! Rakkauspsykodeelijuhlat

”Rakentakaa uusi suhteenne myönteiselle perustalle. Kummankaan menneen perheen polkeminen lokaan ei ole myönteisyyttä, ja polkemisesta jalatkin väsyvät.”
Se, että tietää olevansa puolisolle tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen mahdollistaa neutraalin suhtautumisen exään, jolloin tarvetta polkemiselle ei edes ole. Parhaassa tapauksessa päinvastoin. Halu rakentaa siltoja kasvaa.  Täytyy kuitenkin muistaa, ettei siltoja rakenneta yksin ja siltaa kannattelee useat pilarit.

”Tavoittele uudessa suhteessasi ja uusissa, monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa hyvää lopputulosta kaikille, eettisin keinoin.”
Kunpa Heli olisi aloittanut tällä. Kirjoitus olisi saanut eri sävyn heti alkumetreillä. Hyvä lopputulos kaikille tarkoittaa nimittäin paljon enemmän, kuin vain uuden puolison fiksua käytöstä. Siihen vaaditaan vähintään neljä fiksua aikuista, joiden jokaisen panos on lopputuloksen kannalta tärkeä! 

”Suojele aina lapsia, omia tai kumppanin, aikuisten konflikteilta. Aina, aina, aina.

Hyvin tärkeä, mutta ei onnistu uhattuna, vaan nimenomaan luottavaisena ja omanarvon tuntevana tietäen, että olen numero 1!





lauantai 19. toukokuuta 2018

Rakentava erillisyys parisuhteessa


Parisuhteessa vaikeuksien taustalla on usein vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen hankaluutta. Siellä vaikuttaa myös lapsuuden perheestä opitut mallit, roolit ja selviytymiskeinot. Kun rakentava riitely ei enää onnistu ja ajatukset, tunteet sekä omat kokemukset jäävät vaille ymmärrystä on parisuhde kriisiytynyt. Mitä pidempään parisuhde on kriisiytynyt, sitä todennäköisempää on eron mahdollisuus. Parisuhde on kuin vanha puusilta. Jos toinen pää alkaa elämään (edustaa parisuhteen toista puolikasta), niin toisen pään on reagoitava siihen ja elää mukana. Muuten silta romahtaa. Ei se kestä sitä, että toinen puoli heiluu ja huojuu ja toinen puoli sinnikkäästi pysyy paikallaan symbolisesti sanoen; ”Minähän en tästä mihinkään muutu, enkä ala millekkään. Kaikki on hyvin!” Huojuva puoli on ilmiselvästi eri mieltä. Se suorastaan huutaa muutosta. ”Minä en voi elää tässä suhteessa!”


Vuosi sitten oma parisuhteeni oli ajautunut jo niin pahaan kriisiin, että olimme puolisoni kanssa, kuin tuo vanha huojuva puusilta. Aluksi se olin minä, joka heiluin ja huojuin, mutta lopuksi puolisoni liittyi seuraan. Huojuimme molemmat ja olimme samaa mieltä siitä, että jotain on tehtävä. Vaikka mukailimmekin toistemme huojuntaa, ei silta olisi sitäkään loputtomiin kestänyt, koska perustukset olivat heikot. Ne oltiin rakennettu hiekkamaalle aika pinnallisesti. Jotakin oli siis tehtävä tai ero olisi ollut väistämätön. 

Me teimme diilin, johon molemmat sitoutuivat. Päätimme hankkia kaksi kotia ja minä lensin omaan pesään meidän yhteisestä pesästä. En jättänyt puolisoani, vaan jätin toimimattoman parisuhteen. Teimme yhdessä tietoisen päätöksen erillisyydestä, jonka tarkoituksena oli haudata parisuhde, jonka toimintamekanismit olivat käyneet kelvottomiksi.  Rakentava erillisyys on tilan tekemistä itselle ja toiselle. Se on vapautta kasvaa siksi mitä on ja samalla nöyryyttä sallia se sama toiselle. Ei todellakaan mikään helppo juttu. Luulen, että se on kaikista vaikein tehtävä parisuhteen sisällä. 


Rakentavassa erillisyydessä on tarkoituksena, että molemmat tarkastelee ja tutkii omaa toimintaa ja käyttäytymistään parisuhteessa. Tämä vaihtoehto tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti täytyy olla valmis katsomaan itseään peilistä. Jos tahtotila on osoittaa toista syyttävällä sormella ja nähdä vika vain hänessä, niin ei tule onnistumaan. Meillä oli säännöt, miten eron aikana toimitaan ja miten ollaan yhteydessä ja kuinka paljon. Kummankin oli sitouduttava omaan kasvuun. Kolmannet osapuolet eivät kuuluneet tähän diiliin.


Erillisyys ei automaattisesti tarkoita sitä, että sillä vältetään ero. On täysin mahdollista, että se vain vahvistaa eropäätöstä. Itse olen sitä mieltä ja nyt voin sanoa jo kokemuksesta, että mielestäni avioeroprosessiin kuuluva puolen vuoden harkinta aika on liian lyhyt. Itse en vielä puoli vuotta erillään asumisen jälkeen ollut varma, miten tässä käy. Meidän kohdalla voi sanoa, että tämä meni hyvin, koska meillä oli kova tahtotila pelastaa tämä parisuhde. Haluan kuitenkin korostaa, että ero voi olla myös hyvä loppuratkaisu rakentavasta erillisyydestä.

 Tällä hetkellä meidän suhteen jälleenrakennus on hyvässä vaiheessa ja uusia perustuksia työstetään.  Nyt on sen verran kokemusta,  itsetuntemusta, tietoa ja taitoakin, että se onnistuu. Olemme ottaneet käyttöön hyväksi todettuja työkaluja, jotka löysimme erillisyyden aikana.  Kaikesta tästä huolimatta, en pysty lupaamaan, että parisuhteemme kestäisi ikuisesti. Miten voisinkaan, kun meitä on kaksi. Toisen puolesta en voi luvata mitään ja omasta puolestani riittää, että nyt on hyvä olla näin. Tiedän, etten voi omistaa toista ja meillä on vapaa tahto tehdä valintoja oman elämän parhaaksi. Tämän vapauden minä haluan antaa niin puolisolleni, kuin itsellenikin. Paradoksaalisesti se on terveen suhteen perusta, koska vain vapaana me voimme kasvaa itseksemme ja siten voida hyvin myös parisuhteessa.