Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Puoskari Maria ruotuun!

Kuva
”Hänellä on varmaan jokin ydinvoimala taskussa.” sanoo Reino Nordin vaimostaan, kun ihmettelee hänen   energiaansa jatkaa valitsemallaan tiellä kaikesta negatiivisesta palautteesta huolimatta. Olen itsekin ihmetellyt, kuinka Maria pystyy niin neutraalina vastaamaa ihmisten suoltamaan negatiiviseen palautteeseen, jossa asiallisuus on välillä yhtä kaukana kuin maa kuusta. Hän ei provosoidu. Hän ei alennu samaan, vaan perustelee kerta toisensa jälkeen ajatuksiaan, jotka pohjautuvat uusimpaan tutkittuun tietoon aivojen neuroplastisuudesta. Marian Eroon oireista verkkokurssia on käynyt jo noin 3600 ihmistä. Negatiivista palautetta varsinaisen kurssin sisällöstä ei käyttäjiltä käsittääkseni ole tullut, vaan palaute on positiivista. Käyttäjien joukossa on ihmisiä, jotka eivät ole saaneet apua virallisen terveydenhuollon puolelta. Heillä on kohtaamisen puutteita, väärin ymmärretyksi tulemisen kokemuksia, vähättelyä ja kokemusta, ettei ole tullut autetuksi. Marian ideologiaan ku

Kun olin pieni

Kuva
Kun olin pieni, tykkäsin leikkiä satumetsää. Kun olin pieni, tykkäsin käpertyä sänkyyni vilttiin kääriytyen ja juoda kuumaa, höyryävää teetä. Samoin kuin päähenkilö kirjassa, jota luin. Kun olin pieni, tykkäsin leikkiä postipankkia. Kun olin pieni, toivoin, että minusta tulee lääkäri. Kun olin pieni, toivoin, että minusta tulee näyttelijä. Kun olin pieni, tykkäsin Jeesuksesta. Kun olin pieni, halusin rakentaa majoja ja nukkua kuusen alla. Kun olin pieni, tykkäsin olla retkellä ison pahvilaatikon sisällä ja syödä siellä porkkanaa. Kun olin pieni, tykkäsin yöpyä leikkimökissä. Kun olin pieni, tapetoin siskoni kanssa huoneemme seinät Duran Duranin kuvilla. Kun olin pieni, oli minulla useita kirjekavereita. Kun olin pieni, harrastin suunnistusta. Osallistuin kisoihin. Tulin viimeiseksi ja lopetin. En oppinut koskaan käyttämään kompassia. Kun olin pieni, harrastin näyttelemistä. Kun olin pieni, tanhusin. Kun olin pieni, leikimme

Kun mikään ei riitä

Kuva
Tämä tarina kertoo intialaisesta miehestä, joka muuttaa pois kotikylästään ja kohtaa sannyasin. Sannyasi on vaeltava kerjäläinen. Hän on ihminen, joka valaistumisen saavutettuaan ymmärtää, että koko maailma on hänen kotinsa ja taivas kattonsa. Tämä intialainen mies kohtaa vaeltavan sannyasin ja huudahtaa: ”En voi uskoa tätä.” Sannyasi kysyy; ”Mitä sinä et voi uskoa?” Mies vastaa: ”Näin sinusta unta viime yönä. Unessa Herramme Vishnu sanoi minulle, että huomisaamuna lähden kylästä noin kello yksitoista ja kohtaan vaeltavan sannyasin. Ja siinä sinä olet.” ”Mitä muuta Herramme Vishnu sanoi sinulle?” sannyasi kysyy. Mies kertoo näin: ”Hän sanoi; Jos sannyasi antaa sinulle jalokiven, joka hänellä on mukanaan, sinusta tulee maailman rikkain mies. Antaisitko minulle sen kiven?” Ja sannyasi sanoo: ”Hetkinen vain.” Hän kaivelee pientä reppuaan. ”Onkohan tämä se kivi, josta puhut?” hän kysyy. Mies ei ole uskoa silmiään. Se on timantti – maailman suurin timantti. Hän pit

Treffit Jeesuksen kanssa

Kuva
Tänään Marian ilmestyspäivänä on mitä parhain hetki kirjoittaa treffeistä Jeesuksen kanssa. Mietin pitkään, voinko kirjoittaa näin intiimiä ja henkilökohtaista tekstiä. Toisekseen, mitkään sanat eivät kuitenkaan pystyisi tavoittamaan kokemukseni syvintä ydintä. Tästäkin huolimatta yritän ja vaikka kokemukseni ei teille lukijoille täydellisesti välittyisikään, niin ainakin oppiläksy tulee jaetuksi. Olen jo pikku tytöstä lähtien fanittanut Jeesusta. Hän oli suuri ensi ihastukseni ja tulevaisuuden unelmien aviomies. Olin myös lapsena hyvin vakuuttunut siitä, että olen hänen äitinsä Marian inkarnaatio. Suhteeni on siis ollut Jeesukseen hyvin, sanoisinko moniulotteinen. Olen myös aina toivonut tapaavani Jeesuksen. Niinhän kaikki fanit toivovat, että näkisivät idolinsa ilmielävänä. Tässä tapauksessa fanitapaaminen on hiukan vaikeasti järjestettävissä, mutta kuten otsikointi antaa jo tiedoksi, niin treffeillä on käyty. Treffit eivät vain menneet aivan odotetusti.  Unelmien