Kun olin pieni



Kun olin pieni, tykkäsin leikkiä satumetsää.

Kun olin pieni, tykkäsin käpertyä sänkyyni vilttiin kääriytyen ja juoda kuumaa, höyryävää teetä. Samoin kuin päähenkilö kirjassa, jota luin.

Kun olin pieni, tykkäsin leikkiä postipankkia.

Kun olin pieni, toivoin, että minusta tulee lääkäri.

Kun olin pieni, toivoin, että minusta tulee näyttelijä.

Kun olin pieni, tykkäsin Jeesuksesta.

Kun olin pieni, halusin rakentaa majoja ja nukkua kuusen alla.

Kun olin pieni, tykkäsin olla retkellä ison pahvilaatikon sisällä ja syödä siellä porkkanaa.

Kun olin pieni, tykkäsin yöpyä leikkimökissä.

Kun olin pieni, tapetoin siskoni kanssa huoneemme seinät Duran Duranin kuvilla.

Kun olin pieni, oli minulla useita kirjekavereita.

Kun olin pieni, harrastin suunnistusta. Osallistuin kisoihin. Tulin viimeiseksi ja lopetin. En oppinut koskaan käyttämään kompassia.

Kun olin pieni, harrastin näyttelemistä.

Kun olin pieni, tanhusin.

Kun olin pieni, leikimme naapuri lasten kanssa konkkaa ja kymmentä tikkua laudalla.

Kun olin pieni, tykkäsin leikkiä salapoliisia.

Kun olin pieni, ratkoin rikosmysteereitä Syväsenvaarassa etsivä ystävieni kanssa.

Kun olin pieni, rakastin Joulua.

Kun olin pieni, meille tuli ruskea joulupukki.

Kun olin pieni, nousin aina viimeisenä joulupöydästä.

Kun olin pieni, kirjoittelin teinikalentereihin ja liimailin sinne mm. purkkaa ja hiuksia.

Kun olin pieni, silmäni karsastivat.

Kun olin pieni, jouduin silmäleikkaukseen ja tiesin, että olen vielä töissä leikkaussalissa.

Kun olin pieni, rakastin sisustamista.

Kun olin pieni, tappelin koko ajan siskoni kanssa.

Kun olin pieni, tykkäsin aurinkoisista kesä aamuista ja paahtoleivän tuoksusta.

Kun olin pieni, luin Anne Frankin päiväkirjan. Se muutti maailmankuvani kertaheitolla ja nosti nuoren tytön suureksi esikuvaksi. Juutalaisvainot jäivät ikuisesti minuun.

Kun olin pieni, uskoin satuolentoihin/henkiolentoihin.

Kun olin pieni.

Tänä päivänäkin metsät ovat satumetsiä, jossa henget elävät. Käperryn sohvalle vilttiin kääriytyen lukemaan kirjojani. Olen tällä hetkellä valmis luopumaan lähes kaikista muista maalisista asioistani, mutta kirjoista en luovu. Pankit kierrän kaukaa ja lääkäriksi lukisin, jos olisin fiksumpi. Näytteleminen edustaa minulle heittäytymistä. Toivoisin, että uskaltaisin enemmän heittäytyä. Go whit the flow.  Jeesus on guru edelleen. Mökkilomat ovat rentouttavia, jotka edustavat irtiottoa arjesta. Haluan nukkua metsässä ja tykkään ajatella sen tapahtuvaksi suojaisen männyn tai kuusen oksien alla. Voin myös yöpyä pahvilaatikossa, jos tarpeeksi iso löytyy. DuranDuran on jäänyt, mutta jos satun heidän biisejä kuulemaan radiosta, niin palaan suoraan aikakoneella 80 luvulle ja kotitielle Jahtipolulle. Kirjekavereita löytyy whapissa ja messengerissä. Ei voi verratakkaan kirjeeseen, jonka posti toi ( nykyään...jos tuo!) Minulla ei ole suuntavaistoa ja eksyn helposti. Edelleenkään en osaa käyttää kompassia. Tykkään tanssimisesta, mutta pihaleikit ovat jääneet. Rikosmysteerit kiinnostaa edelleen. Ratkon niitä suhteellisen hyvin. Joskus olen ollut Agatha Christienin kirjoja lukiessani jopa itse Agathaa askeleen edellä. :)  Rakastan joulua ja nousen aina viimeisenä ruokapöydästä. En siis vain jouluisin. Uskon joulupukkiin ja toivon, etten enää koskaan tapaa ruskeaa joulupukkia (vaatetus oli totaalisen tumman puhuva ruskeaa partaa myöten). Teinikalenteri on vaihtunut ajanvarauskalenteriin. Silmäni karsastavat edelleen hiukan. Ne muistuttavat minua siitä, että toiveeni toteutui. Olen työskennellyt työurallani leikkaussalissa kuutisen vuotta. Tykkään sisustamisesta ja tunnelmien luomisesta. Esteettinen silmäni on hereillä, mutta arjen tohinassa on joutunut joustamaan kulissien ylläpidosta, jottei väsytä liikaa itseään. Sisustuslehtiä löytyy vinopino kirjahyllystä. Osa on jo mennyt kierrätykseen. Sisarusten kanssa otetaan matsia aika ajoin. Kaksoissiskoni on kuitenkin edelleen kovin vastus. Aurinkoiset kesäaamut ja paahtoleivän tuoksu vievät minut lapsuuden kodin keittiön tunnelmiin. Holokausti ei ole jättänyt minua rauhaan, enkä sitä haluakkaan. Juuri nyt on hyvin tärkeää, ettei se jätä ketään rauhaan. Meillä ei ole varaa unohtaa sitä!
Minun maailmankuvani ei ole vain tieteellinen. Se on sitäkin, mutta se on myös näkymätöntä, selittämätöntä ja suurta mysteeriä. Se on jotain, mihin järki ei yksinään ylety. Siellä maailmassa on muitakin kuin me. Siellä on henkimaailma rinta rinnan tai lomittain maallisen maailman kanssa.
Kaikki se, mikä minulle on ollut lapsuudessa merkityksellistä ja tunnetasolla vaikuttavinta, on edelleen minulle merkityksellistä. Kun saan olla kosketuksissa siihen osaan itseäni, voin hyvin. Kun taas kadotan kosketuksen itseni syvimpään osaan, voin huonosti.

Kun sinä olit pieni, mikä sinulle oli merkityksellistä? Terkuin: Terhi



Kommentit