Palaan nyt ajassa lähestulkoon kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Eletään vuotta 1995 ja toukokuu on parhaimmillaan. Suomi pelaa jääkiekon finaalissa Ruotsia vastaan. Suomi Leijonat voittavat
pelin 4 – 1 ja vielä ruotsi poikien kotomaassa. Voisiko enään kutkuttavampaa
voittoa olla! Koko Suomi oli sekaisin! Minä olin sekaisin! Samaan aikaan, kun olin hurmoksessa muun
Suomen kanssa, niin yhtälailla mieltäni kaiversi kateus. Olin oikeasti kateellinen jääkiekkoilijoille! Kadehdin sitä, että pojat ovat joskus metrin
pituisena aloittaneet lätkän pelaamisen kenties kodin läheisen leikkipuiston kentällä.
Sitten on aloitettu kouluikäisenä harrastus oikein tosissaan ja käyty hallilla
2-3 kertaa viikossa. Huomataan, että tämähän on tosi kivaa. Tätä täytyy saada
lisää!! Ikää tulee, taidot kasvaa ja kohta hallilla menee jo suurin osa vapaa-
ajasta. Kohta ollaan tilanteessa, että harrastus ei ole vain harrastus, vaan se
on muuttunut elämäntavaksi. Sitten tulee tilanne, jossa sulle lyödään
seteleitä kouraan ja sanotaan, että jos teet tuota, niin saat tätä! HALOO!!! Ajatelkaa, pojat saa elää unelmaansa todeksi
ja niille maksetaan siitä…Ja vielä hiton hyvin!! He saavat tehdä juuri sitä,
josta he tykkäävät kuin hullu puurosta.
Mietin ja pohdin silloin, kuinka voisin
päästä samaan. Kuinka voisin saada sellaisen työn, jota voisin tehdä yhtä
suurella sydämellä. En todellakaan
halunnut jääkiekkoilijaksi, vaan halusin heiltä sen toisen puolen kolikosta; sen,
jossa työ ei ole vain työtä, vaan elämäntapa! Silloin minä viljelin sieluuni
siemenen, joka lähti hitaasti, mutta varmasti kasvamaan kohti tulevaisuuden ”omaa
juttua”. Meni kuitenkin lähes kaksikymmentä vuotta, että unelmani toteutui. Nyt
olen kuin Suomi Leijonat; saan tehdä sitä, mistä tykkään. Koen työni
elämäntavaksi. Saan hyödyntää
vahvuuksiani ja suhtaudun tekemiseeni intohimolla. Minut erottaa Leijonista
vain se setelinippu! (...kyllä sekin korjaantuu tulevaisuudessa...)
Kun puhutaan unelmista, on aina pieni
pelko, että mennään alueelle, jossa voidaan helposti ajatella, että ”tuo nyt on
vain tuollaisia tyttöjen juttuja…vaaleanpunaista höttöä”. Onneksi faktat puhuvat puolestaan. Unelmat
ovat hyvinkin tärkeä osa ”Hyvää Elämää.”
Itse asiassa unelmista puhuttaessa ollaan elämän suurten kysymysten äärellä.
Unelmat eivät ole vain jotain, meidän arki elämästä irrallaan olevia
haavekuvia, vaan ne sisältävät kaikki meidän elämän arvot. Mehän nimenomaan haaveilemme
asioista, jotka ovat meille merkityksellisiä, arvokkaita ja tärkeitä. Me
haaveilemme siitä, mistä me tykkäämme ja mikä meistä tuntuu hyvältä tai
ihanalta. Eli, kun sinä kerrot minulle
unelmasi, voin päätellä arvojasi. Kun
taas kerrot arvosi, voin päätellä unelmiasi.
Elämänarvot ovat kuin perustukset elämälle.
Peruskallio. Arvot kertovat sen, mitä me pidämme tärkeänä. Mikä on meille
merkityksellistä. Minkälainen ihminen haluan olla. Arvot tuovat elämään
tarkoitusta ja merkityksellisyyttä. Jos et siis usko unelmiisi tai katsot,
ettet ole niiden arvoinen, niin käytännössä se tarkoittaa, että sinulla ei ole
väliä. Jos sinulla ei ole väliä, ei elämässäsi voi tapahtua mitään, mikä
sinulle on merkityksellistä. Ei ainakaan
tietoisten valintojesi pohjalta. Vahingossa… ehkä! Jos taas koet, että et tee
elämässäsi mitään merkityksellistä tai olemassa olollasi ei ole mitään merkitystä,
niin mitä jää jäljelle? Elämällä ei ole tarkoitusta.
Elämän tarkoitusta etsi myös
Itävaltalainen, jo edesmennyt neurologi ja psykiatrian professori Viktor E.
Frankl. Hänet tunnetaan logoterapian kehittäjänä, joka perustuu elämän
tarkoituksen löytämiseen. Frankl joutui
toisen maailmansodan aikoihin viettämään
vuosia keskitysleirillä.
Keskellä mieletöntä ihmisarvon riistoa, hän
alkoi pohtimaan ja tutkimaan, mikä sai jotkut ihmiset selviytymään keskitysleirin oloissa
paremmin kuin toiset. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli pystyikö
ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen. Näiden kokemusten pohjalta Frankl
kehitti logoterapian. Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation
löytämisen tärkeys, sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus
kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa; vapaus valita oma
suhteutumisensa. Eli, arvojen kirkastaminen
ja motivaation löytämisen tärkeys elämässä ei ole merkityksellistä vain ”Hyvän
Elämän” kannalta, vaan se auttaa pitämään sinut Hengissä!
On hyvinkin mahdollista, että elämän elää
lähestulkoon kokonaan muiden ihmisten arvojen ja unelmien mukaan. Se voi olla joko
puoliso, vanhemmat tai ystävät, joiden elämänarvot ohjaa elämää tai sitten tekee sitä,
mitä kuvittelee toisten odottavan. Elää
siis käytännössä toisten elämää. Ei
uskalla olla oma itsensä. Ei uskalla kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan. Tällöin
on mahdotonta toteuttaa edes pieniä unelmiaan. Hassuinta tässä on se, että kun me teemme sitä, mitä me kuvittelemme, että meiltä odotetaan, on kyse usein meidän omasta mielikuvasta. Me itse luomme sen odotuksen, jota todellisuudessa ei ole edes olemassa. Aika hassua!! Toki on mahdollista että ulkopuolelta tulevat paineet ja odotukset ovat todellisia, mutta on hyvä tiedostaa, että me elämme aika moisten uskomusten vankilassa.
Uskokaa siis unelmiinne ja ennen kaikkea
uskokaa, että olette jokaisen unelmanne arvoinen, koska silloin te tiedätte
myös itsenne arvon. Se on lähtökohta, josta hyvä elämä on jo paljon helpompi
rakentaa.
Ihanaa Huhtikuuta...Joka Solulla!
