Kerro minulle unelmasi, niin kerron sinulle arvosi...
Palaan nyt ajassa lähestulkoon kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Eletään vuotta 1995 ja toukokuu on parhaimmillaan. Suomi pelaa jääkiekon finaalissa Ruotsia vastaan. Suomi Leijonat voittavat pelin 4 – 1 ja vielä ruotsi poikien kotomaassa. Voisiko enään kutkuttavampaa voittoa olla! Koko Suomi oli sekaisin! Minä olin sekaisin! Samaan aikaan, kun olin hurmoksessa muun Suomen kanssa, niin yhtälailla mieltäni kaiversi kateus. Olin oikeasti kateellinen jääkiekkoilijoille! Kadehdin sitä, että pojat ovat joskus metrin pituisena aloittaneet lätkän pelaamisen kenties kodin läheisen leikkipuiston kentällä. Sitten on aloitettu kouluikäisenä harrastus oikein tosissaan ja käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Huomataan, että tämähän on tosi kivaa. Tätä täytyy saada lisää!! Ikää tulee, taidot kasvaa ja kohta hallilla menee jo suurin osa vapaa- ajasta. Kohta ollaan tilanteessa, että harrastus ei ole vain harrastus, vaan se on muuttunut elämäntavaksi. Sitten tulee tilanne, jossa sulle lyödä...