Kuinka monet juhlat sinä aiot pilata tänä kesänä

 

Heli Vaarasen kolumni kirjoitus; "Kuinka monet juhlat aiot pilata tänä kesänä" kirvoitti minut tähän postaukseen. Suosittelen lukemaan Helin kirjoituksen ensin, ellet ole sitä jo lukenut .

 https://yle.fi/uutiset/3-10247979

Itse aikoinaan shokkieron kokeneena voin samastua jokaiseen Helin neuvoon nimenomaan sitä kautta, että jätettynä minulle olisi ollut todellakin iso apu, jos exäni uusi kumppani olisi pystynyt toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti. Luulenpa, että nämä ohjeet oltaisiin poltettu roviolla, jos niitä olisi silloin tarjottu. Pelkoa perhejuhliin ilmestyneestä exäni uudesta kumppanista ei edes ollut, koska olin lähinnä punainen vaate, jota piti joko karttaa kaikin tavoin tai sitten sitä kohden hyökättiin. Sensitiivisyydestä ei ollut tietoakaan. Parasta olisi varmasti ollut, että olisin kadonnut tuhkana tuuleen koko maailman kartalta.

Olin uhka - Punainen vaate

Tästä näkökulmasta käsin uskallan väittää, että Helin ensimmäinen neuvo: (joka sai muuten suuni loksahtamaan auki…)  ”Ole aina valmis ottamaan kakkospaikka. Sinä olet rakkautesi kumppani järjestysnumerolla kaksi, tai myöhempi numero. Kunnioita järjestysnumeroa.” ei välttämättä ole hyvä neuvo laisinkaan. Luulen ymmärtäväni, mihin Heli tällä pyrkii, mutta heitän vastaväitteen, että kaikki hänen ohjeet toteutuisivat parhaiten, jos ensimmäinen ohje olisi; ”Tiedä, että olet puolisosi kumppani nro. 1. Luota siihen, usko siihen ja elä niin, että tiedät olevasi nro 1. Tiedä, että olet ainutlaatuinen ja tärkeä, tapahtui mitä tahansa. Tällöin mikään, kukaan ei koskaan uhkaa asemaasi, jolloin kilpailuasetelmaa ei synny ja yhteistyö mahdollistuu yli perhe rajojen. ” Tai sitten voi käyttää moottoritietä ja neuvo olisi yksinkertaisesti; Rakasta itseäsi

Miksi väitän näin? Koska Helin neuvo menee paradoksaalisesti täysin metsään, sillä nimenomaan on tärkeää luottaa olevansa nro 1, koska se mahdollistaa toimivan uusperheen kasvamisen perheeksi, johon myös luontevasti exät asettuu ilman kokemusta ohitetuksi tulemisesta, kakkoseksi jäämisestä tai menettämisen pelosta. Uhattuna toimii, kuin nurkkaan ajettu eläin. Sitä joko lamaantuu, taistelee tai pakenee. Ei silloin mitään yhteistyötä synny , kun ei kyetä edes vuorovaikutukseen.

Ei ole tärkeää kunnioittaa järjestysnumeroa, vaan puolison exän vanhemmuutta, joka näkyy uusperheen elämässä monin eri tavoin.

Käyn tässä seuraavaksi Helin ohjeet läpi ja peilaan niitä väittämääni, sekä otan kantaa muuten, jos niin parhaaksi olen katsonut. 

”Ole aina valmis väistymään. Sinun hienotunteisuutesi tulee palkitsemaan uuden parisuhteesi onnellisuudella.”

Väistyminen onnistuu, kun luottaa itseensä ja luottaa suhteeseensa. Tällöin uskaltaa antaa tilaa ja joustaminen ei ole omanarvon kysymys. Epävarmana ja uhattuna on taisteltava paikastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että viha, mitä ihmiset erossa kokevat PALJON, saa tekemään todella likaista jälkeä ja uuden puolison tehtävänä ei ole olla loputon likasäkki. Saa myös vakaasti puolustaa omia rajoja.

”Ellei virallisia esittelyjä ole vielä tapahtunut sinun ja rakkaasi entisen puolison tai lasten kesken, sinun aikasi osallistua perheen juhliin ei ole vielä tullut.”

Luottavaisena ei ole kiire mihinkään ja tarve todistaa tai hakea hyväksyntää ympäristöltä ei ole.

”Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. Sano: En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin.”

Viralliseksi esittäytymiseksi vähempikin riittää ja kahvin keitonkin saa jättää välistä. Toki, jos se on mahdollista, niin hieno juttu.

Puolison exän vanhemmuutta pitää kunnioittaa, mutta uusperheessä vanhan perheen asiat ovat myös uusperheen asioita, jos ne uusperhettä koskettavat, joten olisiko parempi todeta, että asioista voidaan tarvittaessa keskustella yhdessä. 

”Perhe ei lakkaa olemasta vain siksi, että vanhemmat ovat eronneita. Ymmärrä tämä.”

Perhe on lakannut olemasta, mutta jäljelle on jäänyt yhteinen vanhemmuus, joka vaatii yhteistyötä puolison ja tämän exän kanssa. Ymmärrä tämä. 

”Perheen lapset ovat kahden biologisen vanhemman lapsia myös uusperheellistymisen jälkeen. Osallistu lasten juhliin vain, jos lapsi sinut kutsuu ja ex sinun läsnäolosi hyväksyy.”

Tämä on hyvä neuvo, jos ero on tuore tai puolison exä on vielä erokriisissä, eikä kestäisi kohtaamista. Uusperheen rakentuminen pitää kuitenkin sisällään jokapäiväisen elämän, johon juhlatkin kuuluvat. Exältä ja lapsilta luvan kysyminen on ajankohtaista nimenomaan alussa, jolloin kaikki vasta pyrkii sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Luottavaisena ja omanarvon tuntevana syrjään astuminen ei ole merkki kakkoseksi joutumisesta, vaan tietoisuutta uuden tilanteen herättämistä kipeistä tunteista.

Tässä kohtaan voi myös kysyä, missä menee raja? Voidaanko vaatia vielä viiden vuoden jälkeen, ettei rippijuhliin voi exän uusi puoliso osallistua, kun toinen edelleen kipuilee eroa? Kuinka pitkään pitää ymmärtää?

”Uusparin halu näyttäytyä parina on tavallinen ja ymmärrettävä tarve. Järjestäkää omat juhlanne, joissa näyttäydytte ja esittäydytte.”

Hyvä idea! Rakkauspsykodeelijuhlat

”Rakentakaa uusi suhteenne myönteiselle perustalle. Kummankaan menneen perheen polkeminen lokaan ei ole myönteisyyttä, ja polkemisesta jalatkin väsyvät.”

Se, että tietää olevansa puolisolle tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen mahdollistaa neutraalin suhtautumisen exään, jolloin tarvetta polkemiselle ei edes ole. Parhaassa tapauksessa päinvastoin. Halu rakentaa siltoja kasvaa.  Täytyy kuitenkin muistaa, ettei siltoja rakenneta yksin ja siltaa kannattelee useat pilarit.

”Tavoittele uudessa suhteessasi ja uusissa, monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa hyvää lopputulosta kaikille, eettisin keinoin.”

Kunpa Heli olisi aloittanut tällä. Kirjoitus olisi saanut eri sävyn heti alkumetreillä. Hyvä lopputulos kaikille tarkoittaa nimittäin paljon enemmän, kuin vain uuden puolison fiksua käytöstä. Siihen vaaditaan vähintään neljä fiksua aikuista, joiden jokaisen panos on lopputuloksen kannalta tärkeä! 

”Suojele aina lapsia, omia tai kumppanin, aikuisten konflikteilta. Aina, aina, aina.

Hyvin tärkeä, mutta ei onnistu uhattuna, vaan nimenomaan luottavaisena ja omanarvon tuntevana tietäen, että olen numero 1!