Ville Ranta, joka paljasti Suomen kollektiivisen Varjon


                                                                           Kuva; Ville Ranta

Kun Ville Ranta mennä viikolla julkaisi pilapiirroksen; Miesten rinki, niin some räjähti. 

”Istu miekkaan!”

”Olet sairas!”

”Oksennan päällesi!”


Ranta sohaisi muurahaispesään. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa, mitä tulee naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. EU:n perusoikeusviraston FRA:n tekemän tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista 15-vuotta täyttäneistä naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Enemmän väkivaltaa kohtaavat tutkimuksen mukaan vain tanskalaiset naiset.  Suomessa on tehty viime vuosina keskimäärin kolme lapsiin kohdistunutta seksuaalirikosta joka ikinen päivä, yli 1000 vuodessa. Kantasuomalaiset ovat tehneet niistä neljä viidestä. Tilastoluvut ovat vain jäävuoren huippuja. Hyväksikäytettyjä tyttöjä ja poikia on tuhansittain ollut jo kauan ennen maahanmuuttajia.

Mitä siis Ville Ranta teki? Hän piirsi kaiken tämän kuvaksi. Sen jälkeen hänestä tuli sairas ja idiootti, jonka olisi hyvä istua miekkaan ja saada vielä oksennukset niskaansa. Kaikki tämä siksi, että hän teki näkyväksi piirroksellaan tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin, joka ilmenee keskustelussa maahanmuuttajien tekemissä seksuaalirikoksissa. Ranta paljasti Suomen kollektiivisen varjon ja sekös suututtaa.

Me kaikki kuljetamme varjoa mukanamme. Se sisältää kaiken, mistä emme pidä itsessämme. Pelot, traumat, vietit, yllykkeet, syrjään sysätyt tunteet tai kielletyt unelmat.  Se sisältää sen, mitä me emme haluaisi itseemme sisällyttää. Se mitä emme halua kohdata itsessämme tai se, mikä häiritsee sitä kuvaa jonka haluamme nähdä itsestämme, me saatamme irrottaa ja loitontaa itsestämme projisoimalla se muualle. Tällöin pahuus on tuolla, se ei ole täällä. Pahoja ovat nuo, ei me. Paha olet sinä, en minä.

Viimeaikaisia keskusteluita aktiivisesti seuranneena ja keskusteluun myös itse osallistuneena uskallan väittää, että suuri joukko ihmisiä on kuvitellut "keskustelevansa" (lue; hysteerisesti raivoten), mutta todellisuudessa keskustelua ovat käyneet varjot keskenään.

 Ihminen ei valaistu kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen. Viimemainittu prosessi on kuitenkin epämiellyttävä eikä siksi ole monien suosiossa. -C.G Jung-




James Hollis; Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa – Pimeän puolemme ymmärtäminen 2008

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psykoterapiassa