Mestariteos


                           
Luovu yrityksestä tulla joksikin, koska olet jo mestariteos.

Voisiko olla niin, että sisällämme on mestariteos, joka ei saa tilaa pyrkimyksiltämme?
Voisiko olla niin, että mitä enemmän pyrimme tulemaan joksikin, sitä vähemmän mestariteos saa tilaa?
Jos vain astuisi syrjään, niin mestariteos paljastuisi.

Kenen pitäisi astua syrjään?

Ehdollistuneen mielen. Mieli, joka on syntynyt vuosisatojen – tuhansien saatossa yhteiskunnan, kulttuurin, kasvatuksen ja uskontojen seurauksena. Kuinka paljon me käytämme aikaa, energiaa ja potentiaalia materialistisen, pinnallisen olemuksemme kehittämiseen? Länsimainen kulttuuri arvostaa korkeaa koulutusta, työtä ja tietoa. Eikä niissä itsessään mitään huonoa olekaan, mutta ne vievät tilan mestariteokselta. 

Länsimainen kulttuuri elää ”tekemisen tilasta käsin” silläkin kustannuksella, että se on kestämätön. Tekemisen tila karttaa pysähtymistä, hiljentymistä ja itsensä äärelle pysähtymistä. Tekemisen tila on hallintaa, kontrollia ja suorittamista. Mestariteos vaatii taas syntyäkseen kaikkea sitä, mitä ”tekemisen tila” ei salli. Mestariteos tulee näkyviin ”olemisen tilassa”, joka on vapaa pyrkimyksistä.

Voisiko siis olla, että me oikeasti riittäisimme juuri sellaisina, kuin olemme?
Mitä se tarkoittaisi käytännössä?

Olemisen tila on kuin pienen lapsen mieli. Pieni lapsi elää tässä ja nyt. Se näkee vain nykyhetken. Jos jokin asia häntä huvittaa, niin hän etsii sitä. Jos ei, hän karttaa sitä. Me aikuiset taas elämme joko mennyttä märehtien tai tulevaa murehtien. Mielemme karttaa nykyhetkeä ja jos jokin asia meitä huvittaa, me ajattelemme, että viitsinkö tai voinko? Jos jokin asia ei huvita, niin ajattelemme, että pitää ja pakkohan se on. Molemmissa on kysymys riittämättömyydestä, häpeästä ja pelosta, etten tule hyväksytyksi jos toimisin, kuten mestariteos sisälläni toivoisi. Lapset ovat mestariteoksia. He eivät kanna mestariteostaan tietämättään sisällään vaan he elävät sitä todeksi koko ajan. He ovat mestariteoksia, mutta me pilaamme heidät pyrkimyksillämme. Meidän pyrkimyksistä tulee heidän pyrkimyksiä ja näin mestariteos piiloutuu vuosi vuodelta syvemmälle ja syvemmälle ja tärkeimmäksi pyrkimykseksi on tulla joksikin. Jonka jälkeen joksikin ja vielä joksikin ja sitten taas joksikin.

Luovu yrityksestä tulla joksikin, koska olet jo mestariteos.

Anna Puu: Mestaripiirros https://www.youtube.com/watch?v=g9G3eLKkAyM

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun auttajan elämä kriisiytyy

Psykoterapiassa