Psykoterapiassa

*Hei! Ole hyvä ja istu alas. Valitse siitä itsellesi sopiva nojatuoli ja tee olosi niin mukavaksi, kuin mahdollista.
-Kiitos. Taidan istahtaa tähän, kun tässä on samanlainen tyyny, kuin mulla kotona.
*Kiva juttu. Mukavan tuttua siis.
No mutta, kuinka voisin auttaa sinua tai mitä toivoisit tältä keskustelulta?
-Minä toivoisin, että tulisin kuuluksi ja nähdyksi. Toivoisin, että minun mielipiteilläni ja ajatuksillani olisi väliä. Toivoisin, että minut hyväksyttäisiin.
* Okei, ymmärrän. Luulen, että meillä kaikilla on hyvin samanlaisia toiveita. On hyvin tärkeää kokea olevansa hyväksytty. Ymmärränkö, ettet koe tällä hetkellä niin?
-En koe en. Tai koen kyllä, mutten ammattikunnassani. Ammattikunnassani on eri suuntauksia, jotka pohjautuvat erilaisiin taustateorioihin. Emme ole onnistuneet hyvässä hengessä luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa voisi kokea olevansa erilaisuudesta huolimatta arvostettu ja hyväksytty. Se on paradoksaalista, koska ammattikuntani edustaa monipuolisen vuorovaikutuksen ammattiosaajia.
* Okei. Ymmärränkö oikein, että koet tilanteen ristiriitaiseksi?
- Todellakin ja tunnen turhautuneisuutta. Ammattikunnassani toisen ihmisen avoin, hyväksyvä, luotettava ja myötätuntoinen kohtaaminen on keskeisintä. Meidän pitäisi olla hyvin tietoisia omista suhtautumistavoista, reaktioista ja yllykkeistä, muuten työmme ei ole tuloksellista. Se voisi olla jopa tuhoisaa.
* Ahaa. Kuulostaa vastuulliselta työltä. Eikä vain suhteessa muihin ihmisiin, vaan myös itsestään täytyy ottaa todellinen vastuu.
- Juu u. Mutta tiedätkö, minusta tuntuu, että ammattikuntani sisällä se on vain sanojen helinää.
Ei me oikeasti kuulla, eikä kohdata toisiamme. Tuomitaan, vastakkainasetellaan, spekuloidaan ja tietenkin tulkitaan toisten sanomisia ja tehdään virheellisiä johtopäätöksiä. Vuorovaikutuksemme on kaikkea sitä, mitä meidän pitäisi juuri välttää.
*Okei. Kuulen ja näen kyllä, että olet turhautunut. Tunteesi ovat hyvin ymmärrettäviä siinä valossa, että kokemuksesi mukaan keskeiset elementit hyvään kohtaamiseen ammattikuntasi sisällä on käytännön tasolla vain pelkkää sanojen helinää.
Kaikesta kuulemastani huolimatta haluaisin sinulta kysyä, että onko olemassa mitään poikkeuksia, jolloin jostain syystä olisit ammattikunnassasi kokenut, että tulet kuuluksi ja nähdyksi, sinut hyväksytään ja mielipiteilläsi on väliä?
-On toki ja luulen, että aika moni voisi allekirjoittaa kokemukseni. Oman suuntauksen joukossa koen myös hyväksyntää, mutta se on kuin kaksiteräinen miekka. Se itseasiassa saattaa tukee sitä erillisyyttä suuntauksien välillä. Tiedäthän, kuppikuntia, joissa vain vahvistetaan sitä omaa ja pahimmillaan jopa kasvatetaan välimatkaa toiseen porukkaan. Ei ollenkaan sellaista rakentavaa.
*Juu, toi kyllä kuulostaa ei-rakentavalta. Onko sellaisia rakentavia poikkeuksia?
-On niitäkin. Silloin yleensä keskustelu on enemmän yleisellä tasolla, kaikkia meitä yhdistävällä tasolla, jossa aiheet koskettavat kaikkia suuntauksesta riippumatta. Ne ovat myös keskusteluita, joissa suuntaus erot eivät tule niin selkeästi esille.
*Okei. Eli on kuitenkin olemassa tilanteita, jolloin koet tulevasi kuuluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Sehän on hyvä. Haluatko vielä sanoa jotain tähän liittyen.
-No,tähän liittyy myös se, että kun koulutuksemme pohjautuu tieteellisesti tutkittuun tietoon ja on yliopistojen alaisuudessa toimivaa, niin vain tutkittu tieto kelpaa. Minä näen tämän vähän ongelmallisena. Kun ollaan ihmisten ja ihmisyyden kanssa tekemisissä, niin siihen liittyy ilmiöitä, joita on (ainakin vielä) vaikea tutkia. Siihen liittyy vaikeasti mitattavia ilmiöitä. Tieteen maailmassa, sitä, mitä ei voi mitata, ei ole myöskään olemassa. Kun tuon esille ajatuksia, joita tiede ei vielä ole pystynyt luotettavasti mittaamaan, niin saan kyllä kuulla kunniani. Onneksi sentään kaikki eivät teroita kynsiään minun ajatuksillani.
*Kaikki eivät teroita kynsiään ajatuksillasi? Siltäkö sinusta tuntuu, että osa kollegoistasi teroittaa kynsiään ajatuksillasi?
-Siltä se tuntuu. Se tuntuu, että joku muu tietää, miten asiat ovat ja se tieto on oikea. Muut ovat väärässä ja se osoitetaan selvästi.
Mietinpä tässä vain, että kuinka objektiivista tutkittu tieto oikeasti on? Se on aina subjektin havainto ja siksi havainto ei koskaan ole irrallinen subjektista. Täydellistä objektiivisuutta ei edes ole. Ymmärrätkö?
*Juu, kyllä ymmärrän.
Olenko väärässä ajatellessani, että pyrit tällä ajatuksella johonkin?
-Toivoisin vain, että yksilön kokemusta arvostettaisiin enemmän. Subjektiivinen tieto on mielestäni aliarvostettua.
Toisekseen, skeptisyys skeptisyyden vuoksi on itseasiassa ennakkoluuloa ja vastoin hyvää tiedettä, joka johtaa kapeakatsoisuuteen. Se ei kuulosta hyvältä, kun ollaan ihmisyyden edessä. Mysteerin edessä. Vai, mitä sinä olet psykoterapeuttina siitä mieltä? Sinä, Ihmisyyden ammattilainen. Mitä sinä ajattelet? Onko ajatuksissani järkeä?
*Luuletko, että ajatukseni kaikesta kuulemastani auttaisi sinua toiveesi suhteen. Sen suhteen, että tulisit nähdyksi ja kuuluksi?
-Luulen, koska tulin tänne sen vuoksi.
*No, minä ajattelen, että ajatuksesi ovat sinun kokemusmaailmastasi käsin syntyneitä ja siinä mielessä ehdottoman järkeviä. Minä otan ne vastaan sellaisenaan sen enempää arvioimatta tai arvottamatta.
Jäin vain miettimään, kun kysyit minulta, että ”onko ajatuksissasi järkeä?”
Onko sinulle tärkeää, että ajatuksissasi olisi järkeä?
-No nyt kun kysyit, niin kai minä toivoisin, että olisi. Mutta, miksi kaikessa pitäisi olla järkeä? Toi oli muuten hyvä kysymys. Kiitos siitä!
Järki on itseasiassa yliarvostettua. Eikä se sovi ammattikuntaani kovin hyvin. Saa sitä siellä olla, muttei liikaa. Pieni siivu.
*Ei liikaa. Pieni siivu. Okei.
Kerroit istunnon alussa, ettet tule nähdyksi ja kuuluksi ammattikunnassasi ja toivoisit, että tulisit. Sanoit myös, että tulit tänne sen vuoksi, että tulisit nähdyksi ja kuuluksi.
Oletko tullut nähdyksi ja kuuluksi?
-Kiitos olen kyllä.
*Onko vielä jotain, mitä haluaisit kysyä tai sanoa?
-Toivoisin, että me psykoterapeutit suhtautuisimme toisiimme samoin, kuin sinä tänään tässä psykoterapiaistunnossa minun kanssani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun auttajan elämä kriisiytyy