Ville Ranta, joka paljasti Suomen kollektiivisen Varjon
Kuva; Ville Ranta
Kun Ville Ranta mennä viikolla julkaisi pilapiirroksen; Miesten rinki,
niin some räjähti.
”Istu miekkaan!”
”Olet sairas!”
”Oksennan päällesi!”
”Olet sairas!”
”Oksennan päällesi!”
Ranta sohaisi muurahaispesään. Se koira älähtää, johon
kalikka kalahtaa.
Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa, mitä tulee
naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. EU:n perusoikeusviraston FRA:n tekemän
tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista 15-vuotta täyttäneistä naisista
on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Enemmän väkivaltaa kohtaavat
tutkimuksen mukaan vain tanskalaiset naiset. Suomessa on tehty viime vuosina keskimäärin
kolme lapsiin kohdistunutta seksuaalirikosta joka ikinen päivä, yli 1000
vuodessa. Kantasuomalaiset ovat tehneet niistä neljä viidestä. Tilastoluvut ovat vain jäävuoren huippuja. Hyväksikäytettyjä tyttöjä ja poikia on tuhansittain ollut jo kauan ennen maahanmuuttajia.
Mitä siis Ville Ranta teki? Hän piirsi kaiken tämän kuvaksi. Sen jälkeen hänestä tuli sairas ja idiootti, jonka olisi hyvä istua miekkaan ja saada vielä oksennukset niskaansa. Kaikki tämä siksi, että hän teki näkyväksi piirroksellaan tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin, joka ilmenee keskustelussa maahanmuuttajien tekemissä seksuaalirikoksissa. Ranta paljasti Suomen kollektiivisen varjon ja sekös suututtaa.
Mitä siis Ville Ranta teki? Hän piirsi kaiken tämän kuvaksi. Sen jälkeen hänestä tuli sairas ja idiootti, jonka olisi hyvä istua miekkaan ja saada vielä oksennukset niskaansa. Kaikki tämä siksi, että hän teki näkyväksi piirroksellaan tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin, joka ilmenee keskustelussa maahanmuuttajien tekemissä seksuaalirikoksissa. Ranta paljasti Suomen kollektiivisen varjon ja sekös suututtaa.
Me kaikki kuljetamme varjoa mukanamme. Se sisältää kaiken,
mistä emme pidä itsessämme. Pelot, traumat, vietit, yllykkeet, syrjään sysätyt
tunteet tai kielletyt unelmat. Se
sisältää sen, mitä me emme haluaisi itseemme sisällyttää. Se mitä emme halua
kohdata itsessämme tai se, mikä häiritsee sitä kuvaa jonka haluamme nähdä
itsestämme, me saatamme irrottaa ja loitontaa itsestämme
projisoimalla se muualle. Tällöin pahuus on tuolla,
se ei ole täällä. Pahoja ovat nuo, ei me. Paha olet sinä, en minä.
Ihminen ei valaistu
kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen.
Viimemainittu prosessi on kuitenkin epämiellyttävä eikä siksi ole monien
suosiossa. -C.G Jung-
James Hollis; Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa – Pimeän puolemme ymmärtäminen 2008
Kommentit
Lähetä kommentti