Ero
Joulu on myös useissa perheissä murheen aikaa. Kriisit kärjistyy ja esimerkiksi avioerot tilastojen mukaan saavuttavat huippunsa joulun jälkeen. Myös elokuu on ruuhka aikaa eropapereiden kirjoittelussa.
Ero on itselleni aiheena tärkeä niin oman kokemuksen kautta, kuin myös ammatillisesti.
Ero on itselleni aiheena tärkeä niin oman kokemuksen kautta, kuin myös ammatillisesti.
Olen päättämässä ensimmäistä itse vetämääni eroseminaari ryhmää. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että saan todistaa ryhmälaisten mieletöntä kasvua ja kehitystä, jota heissä on tapahtunut viikkojen aikana. He eivät pelkästään selviydy erosta vaan saavat reppuunsa hurjasti työkaluja elämäänsä varten.
Ero - kriisinä heti puolison kuoleman jälkeen yksi kuormittavimmista. Hajottaa perustukset. Järisyttää maata jalkojen alla. Heittää epävarmuuteen ja surusta tulee tuttu vieras.
Eron hetki voi olla myös helpotus. Taistelut on taisteltu ja rauha laskeutuu eron myötä. Niin tai näin, joissain vaiheessa on kuitenkin sattunut ja kovaa. Vihaa, surua, pettymyksiä ja katkeruutta.
Omalla kohdallani ero on ollut kaikessa karmeudessaan suurin minua koskaan eteenpäin työntänyt voima. Se voima syntyi rehellisyydestä. Rehellisyydestä itseään kohtaan. Ero pakotti teeskentelemättömyyteen ja heikkouden myöntämiseen. Kaikki se, mitä oli itsestään kuvitellut, mureni ja valui sormien välistä karrelle palaneen maaperän pinnalle. Rehellisyys on sitä, että se puoli, jota itsessä ei joko tunnista tai halua tunnistaa, tuleekin näkyväksi. Riisutaan maskit ja naamiot. Tässä piilee kasvun resepti. Se on myös resepti itsetuntemukseen ja parempaan itsetuntoon. Se on resepti itsensä hyväksymiseen ja kokonaiseksi kasvamiseen. Se on resepti myös toimivaan ja hyvään parisuhteeseen.
On tietenkin selvää, että ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että kipuilu on muuttunut ymmärrykseksi, armoksi ja anteeksiannoksi, on tie ollut pitkä. Tätä tietä ei ole hyvä kulkea yksin. Hyvin useasti, monet meistä ei edes pysty kulkemaan tietä yksin. Tarvitaan ystäviä, perhettä, vertaistukea ja ammatillista apua. Ero on kriisi, jonka äärelle olisi syytä pysähtyä, vaikka se pirusti sattuukin. Ero on mahdollisuus tarkastella itseään ja omaa toimintaa. Parhaassa tapauksessa eroa kipuileva lähtee tutkimusmatkalle itseensä ja parisuhteensa toimintamekanismeihin.
Ero - kriisinä heti puolison kuoleman jälkeen yksi kuormittavimmista. Hajottaa perustukset. Järisyttää maata jalkojen alla. Heittää epävarmuuteen ja surusta tulee tuttu vieras.
Eron hetki voi olla myös helpotus. Taistelut on taisteltu ja rauha laskeutuu eron myötä. Niin tai näin, joissain vaiheessa on kuitenkin sattunut ja kovaa. Vihaa, surua, pettymyksiä ja katkeruutta.
Omalla kohdallani ero on ollut kaikessa karmeudessaan suurin minua koskaan eteenpäin työntänyt voima. Se voima syntyi rehellisyydestä. Rehellisyydestä itseään kohtaan. Ero pakotti teeskentelemättömyyteen ja heikkouden myöntämiseen. Kaikki se, mitä oli itsestään kuvitellut, mureni ja valui sormien välistä karrelle palaneen maaperän pinnalle. Rehellisyys on sitä, että se puoli, jota itsessä ei joko tunnista tai halua tunnistaa, tuleekin näkyväksi. Riisutaan maskit ja naamiot. Tässä piilee kasvun resepti. Se on myös resepti itsetuntemukseen ja parempaan itsetuntoon. Se on resepti itsensä hyväksymiseen ja kokonaiseksi kasvamiseen. Se on resepti myös toimivaan ja hyvään parisuhteeseen.
On tietenkin selvää, että ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että kipuilu on muuttunut ymmärrykseksi, armoksi ja anteeksiannoksi, on tie ollut pitkä. Tätä tietä ei ole hyvä kulkea yksin. Hyvin useasti, monet meistä ei edes pysty kulkemaan tietä yksin. Tarvitaan ystäviä, perhettä, vertaistukea ja ammatillista apua. Ero on kriisi, jonka äärelle olisi syytä pysähtyä, vaikka se pirusti sattuukin. Ero on mahdollisuus tarkastella itseään ja omaa toimintaa. Parhaassa tapauksessa eroa kipuileva lähtee tutkimusmatkalle itseensä ja parisuhteensa toimintamekanismeihin.
On tärkeää ymmärtää, miksi "pysähdyin" juuri tietyn ihmisen kohdalle. Millä keinoin pyrin hyväksyntää ja rakkautta ansaitsemaan? Olenko ylivastuullinen, kaikesta huolta pitävä vai kiltti ja myötämielinen kaikkien miellyttäjä. Mikä on oma tapani rakastaa? Onko rakkauteni tarvitsevaa vai teenkö sillä kauppaa? "Rakastaisin sinua enemmän, jos..." , "Kaikkeni teen, jotta olisit onnellinen..." Kaikki tämä kertoo meille jotain meistä itsestämme ja kipukohdistamme, sekä siitä kuinka me rakkaudessa pyrimme tulemaan kokonaiseksi toisen kautta. Toisesta tulee se jokin, joka täyttää tyhjiön minussa. Tähän on kuitenkin sisäänkirjoitettu ansa. Kukaan toinen ei voi tehdä ketään kokonaiseksi, vaan ainostaan tarvitsevuudellaan hukuttaa toisen odotuksiin ja tarpeisiin. Parisuhde muodustuu lähinnä valtataisteluksi siitä, kumman tarvitsevuus ottaa ohjat.
Hyvän parisuhteen kannalta on siis ensiarvoisen tärkeää, tietää kuka on, mitä haluaa, missä menee rajat ja mitä tarvitsee. Tämän kaiken täyttämiseen tai huomisoimiseen voi vain yksi ihminen vaikuttaa, minä itse. Ei ole liioiteltua sanoa, että parisuhteen perustan muodostaa puolisoiden itsetuntemus. On ihan eri asia rakentaa perustukset kalliolle kuin hiekalle.
Kuvittele suhde, jossa on kaksi terveen itsetunnon omaavaa aikuista. He ovat yhdessä, eivät siksi, että pelkäävät yksin jäämistä, vaan ainoastaan omasta tahdostaan. Tahto ei tule siitä, että toinen tekee minut onnelliseksi ja täyttää tarpeeni, vaan siitä, että on hyvä olla yhdessä. Yhdessäolo on valinta, jonka kumpikin tekee joka päivä.
Suomalainen eroseminaari pyörähtää käyntiin 13.1.2015 Rovaniemellä. Yksitoista viikkoa, 33h vertaistukea, oppimista ja kasvua. Ota rohkeasti yhteyttä, sillä tämä tulee muuttamaan elämäsi!
Psykoterapia ja Muutosvalmennus Solu Oy
Terhi Teräs-Hukka
0400321830
info@jokasolulla.fi
Suomalainen eroseminaari pyörähtää käyntiin 13.1.2015 Rovaniemellä. Yksitoista viikkoa, 33h vertaistukea, oppimista ja kasvua. Ota rohkeasti yhteyttä, sillä tämä tulee muuttamaan elämäsi!
Psykoterapia ja Muutosvalmennus Solu Oy
Terhi Teräs-Hukka
0400321830
info@jokasolulla.fi
Kommentit
Lähetä kommentti