Kerro minulle unelmasi, niin kerron sinulle arvosi...

Palaan nyt ajassa lähestulkoon kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Eletään vuotta 1995 ja toukokuu on parhaimmillaan. Suomi pelaa jääkiekon finaalissa Ruotsia vastaan. Suomi Leijonat voittavat pelin 4 – 1 ja vielä ruotsi poikien kotomaassa. Voisiko enään kutkuttavampaa voittoa olla! Koko Suomi oli sekaisin! Minä olin sekaisin! Samaan aikaan, kun olin hurmoksessa muun Suomen kanssa, niin yhtälailla mieltäni kaiversi kateus. Olin oikeasti kateellinen jääkiekkoilijoille!  Kadehdin sitä, että pojat ovat joskus metrin pituisena aloittaneet lätkän pelaamisen kenties kodin läheisen leikkipuiston kentällä. Sitten on aloitettu kouluikäisenä harrastus oikein tosissaan ja käyty hallilla 2-3 kertaa viikossa. Huomataan, että tämähän on tosi kivaa. Tätä täytyy saada lisää!! Ikää tulee, taidot kasvaa ja kohta hallilla menee jo suurin osa vapaa- ajasta. Kohta ollaan tilanteessa, että harrastus ei ole vain harrastus, vaan se on muuttunut elämäntavaksi. Sitten tulee tilanne, jossa sulle lyödään seteleitä kouraan ja sanotaan, että jos teet tuota, niin saat tätä! HALOO!!!  Ajatelkaa, pojat saa elää unelmaansa todeksi ja niille maksetaan siitä…Ja vielä hiton hyvin!! He saavat tehdä juuri sitä, josta he tykkäävät kuin hullu puurosta.

Mietin ja pohdin silloin, kuinka voisin päästä samaan. Kuinka voisin saada sellaisen työn, jota voisin tehdä yhtä suurella sydämellä.  En todellakaan halunnut jääkiekkoilijaksi, vaan halusin heiltä sen toisen puolen kolikosta; sen, jossa työ ei ole vain työtä, vaan elämäntapa! Silloin minä viljelin sieluuni siemenen, joka lähti hitaasti, mutta varmasti kasvamaan kohti tulevaisuuden ”omaa juttua”. Meni kuitenkin lähes kaksikymmentä vuotta, että unelmani toteutui. Nyt olen kuin Suomi Leijonat; saan tehdä sitä, mistä tykkään. Koen työni elämäntavaksi. Saan hyödyntää vahvuuksiani ja suhtaudun tekemiseeni intohimolla. Minut erottaa Leijonista vain se setelinippu! (...kyllä sekin korjaantuu tulevaisuudessa...)

Kun puhutaan unelmista, on aina pieni pelko, että mennään alueelle, jossa voidaan helposti ajatella, että ”tuo nyt on vain tuollaisia tyttöjen juttuja…vaaleanpunaista höttöä”.  Onneksi faktat puhuvat puolestaan. Unelmat ovat  hyvinkin tärkeä osa ”Hyvää Elämää.” Itse asiassa unelmista puhuttaessa ollaan elämän suurten kysymysten äärellä. Unelmat eivät ole vain jotain, meidän arki elämästä irrallaan olevia haavekuvia, vaan ne sisältävät kaikki meidän elämän arvot. Mehän nimenomaan haaveilemme asioista, jotka ovat meille merkityksellisiä, arvokkaita ja tärkeitä. Me haaveilemme siitä, mistä me tykkäämme ja mikä meistä tuntuu hyvältä tai ihanalta.  Eli, kun sinä kerrot minulle unelmasi, voin päätellä arvojasi.  Kun taas kerrot arvosi, voin päätellä unelmiasi.

Elämänarvot ovat kuin perustukset elämälle. Peruskallio. Arvot kertovat sen, mitä me pidämme tärkeänä. Mikä on meille merkityksellistä. Minkälainen ihminen haluan olla. Arvot tuovat elämään tarkoitusta ja merkityksellisyyttä. Jos et siis usko unelmiisi tai katsot, ettet ole niiden arvoinen, niin käytännössä se tarkoittaa, että sinulla ei ole väliä. Jos sinulla ei ole väliä, ei elämässäsi voi tapahtua mitään, mikä sinulle on merkityksellistä.  Ei ainakaan tietoisten valintojesi pohjalta. Vahingossa… ehkä! Jos taas koet, että et tee elämässäsi mitään merkityksellistä tai olemassa olollasi ei ole mitään merkitystä, niin mitä jää jäljelle? Elämällä ei ole tarkoitusta.

Elämän tarkoitusta etsi myös Itävaltalainen, jo edesmennyt neurologi ja psykiatrian professori Viktor E. Frankl. Hänet tunnetaan logoterapian kehittäjänä, joka perustuu elämän tarkoituksen löytämiseen. Frankl  joutui toisen maailmansodan aikoihin  viettämään vuosia keskitysleirillä. 

Keskellä mieletöntä ihmisarvon riistoa, hän alkoi pohtimaan ja tutkimaan, mikä sai jotkut ihmiset selviytymään keskitysleirin oloissa paremmin kuin toiset. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli pystyikö ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen. Näiden kokemusten pohjalta Frankl kehitti logoterapian. Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation löytämisen tärkeys, sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa;  vapaus valita oma suhteutumisensa. Eli, arvojen kirkastaminen ja motivaation löytämisen tärkeys elämässä ei ole merkityksellistä vain ”Hyvän Elämän” kannalta, vaan se auttaa pitämään sinut Hengissä!  

On hyvinkin mahdollista, että elämän elää lähestulkoon kokonaan muiden ihmisten arvojen ja unelmien mukaan. Se voi olla joko puoliso, vanhemmat tai ystävät, joiden elämänarvot ohjaa elämää tai sitten tekee sitä, mitä kuvittelee toisten odottavan.  Elää siis käytännössä  toisten elämää. Ei uskalla olla oma itsensä. Ei uskalla kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan. Tällöin on mahdotonta toteuttaa edes pieniä unelmiaan. Hassuinta tässä on se, että kun me teemme sitä, mitä me kuvittelemme, että meiltä odotetaan, on kyse usein meidän omasta mielikuvasta. Me itse luomme sen odotuksen, jota todellisuudessa ei ole edes olemassa. Aika hassua!! Toki on mahdollista että ulkopuolelta tulevat paineet ja odotukset ovat todellisia, mutta on hyvä tiedostaa, että me elämme aika moisten uskomusten vankilassa.

Uskokaa siis unelmiinne ja ennen kaikkea uskokaa, että olette jokaisen unelmanne arvoinen, koska silloin te tiedätte myös itsenne arvon. Se on lähtökohta, josta hyvä elämä on jo paljon helpompi rakentaa.

Ihanaa Huhtikuuta...Joka Solulla!